Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Katri Hirvonen

Vaaleissa on potkua

Juoksutekniikka ei liene häävi, jos kävelemällä pääsee juoksevan itsensä ohi. Siksi en ole koskaan onnistunut lenkkeilemään juosten.

Eräänä hehkuvana huhtikuun iltana tie hohti niin kutsuvana, että äkillisessä mielenhäiriössä aloin tapojeni vastaisesti juosta.

Ajattelin hölkötellä muutaman valotolpan välin. Yhtäkkiä näin ylhäällä edessäni kutsuvan enkelimäisen hymyn, ja tepsuttelin uteliaana eteenpäin. Pian näin tuonnempana seuraavat enkelkasvot taivaissa, näky veti puoleensa kuin magneetti. Ja kohta taas vähän kauempana kutsui minua uusi levollinen katse, lempeän mummon, joka oli photoshopattu kolmekymppisen näköiseksi.

Kuin seireenit nämä suloiset hymyt houkuttelivat minua eteenpäin. Tuollahan on Lumikin ja Pikku-Myyn risteytys! Sitten joku Adonis ja tuonnempana näkyy tutun vahtimestarin hymy!

Huomaamattani olin hölkännyt kilometritolkulla katupylväiden eduskuntavaalimainoksia katsellen. Enpä olisi uskonut, että vaaleissa on noin paljon potkua.

Tänä vuonna huhtikuun auringossa sai lenkkeillä ilman lyhtytolpassa tuijottavia katseita. Vaalikarja on jo kärsimättömästi kuopinut maata siirrettyjä kuntavaaleja odotellessa. Vaalien siirto tapahtui niin yllättäen ja pyytämättä, että nopeimmat ehdokkaat ennättivät höylätä siivun vaalibudjetistaan jo ennen sitä. Nyt loputkin mainokset ovat ilmestyneet iloksemme.

Valveutunut kansalainen hankkii tietoa ehdokkaiden ajatuksista monesta lähteestä, mutta minä jään usein tuijottelemaan vaalimainosten kuvia. Yleinen ilmiö näyttää olevan, että runsasmuotoinen ehdokas on joutunut mankeliin kuvaamossa, sillä kuvissa hän esiintyy kovin kapoisena. Vai olisiko vain kuvia litistetty, että ne mahtuvat kapeisiin palstoihin.

Siloisten ja hymyilevien ehdokkaiden taustat syöttävät meille piiloviestejä. Punamultahirsiseinä, repun hihnassa keikkuva pyöräilykypärä, toimistotalon julkisivu tai urheilukenttä eivät ole ehdokkaan taustalla sattumalta. Vaikea uskoa, että vahingossa sinne ovat päätyneet myöskään liput tai viirit, joista voi päätellä, kenen puolesta ehdokas liputtaa.

Mainoksissa käytetyt kuvat eivät aina osu maaliin. Kotimaisuutta korostanut vaalimainos narahti siitä, että kuvassa ollut herttainen mummu paljastui brasilialaisrouvaksi, jonka kuva oli napattu kuvapankista. Ihan laillisesti ja oikein, mutta mainoksen sanoma kompastui pahaan ristiriitaan ja muuttui epäuskottavaksi. Eikä järin uskottavalta kuulosta selitys, että ehdokkaan selän takana paistava rasistinen symboli tai ase on jäänyt kuviin ihan vahingossa, kaverin luona.

Taustat eivät jää katsojilta huomaamatta, ja niistä katsoja ammentaa tietoa, tai vähintään mielikuvia. Pelkistetyt kasvokuvatkin lähettävät meille viestejä ehdokkaan persoonasta ja ajatusmaailmasta, jopa arvoista ja aatteista.

Kuvanlukutaito on noussut yhä keskeisemmäksi kansalaistaidoksi. Millaisia viestejä pystyt lukemaan oman alueesi ehdokkaiden kuvista?

Pysytään valveilla, eikä nukuta vaaleissa, jooko.

Kommentoi

Hae Heilistä