Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Petri Varis

Ei valtaa urpoille

Olin vappupäivänä pitkästä aikaa remuamassa kylillä. Ystäväni täytti pyöreitä, ja kävimme illallisella ravintolassa ja parilla drinkillä baarissa. Totta puhuen pari drinkkiä taitaa olla vähättelyä. Vuoden ensimmäisellä baarireissulla kahmoimme kaksin käsin, mitä kymmeneltä tullutta pilkkua ennen ehdimme. Oli kaikin tavoin päihdyttävää olla ihmisten ilmoilla. Ystävät ympärillä, mahtavaa ruokaa eteen kannettuna ja tiski täynnä juomia. Oman porukan koronakotijuhlatkin ovat olleen hauskoja, mutta kyllä ravintoloita ja baareja on kaivannut. On eri asia olla palveltavana, kuin kotikemuissa, joissa ruuat, juomat ja samalla illan kulku on suunniteltu jo maanantain prismareissulla. Nyt ilmassa oli tunne, että mitä vaan voi tapahtua.

Ilta oli ihana, mutta seuraavana aamuna päässä jomotti jälkioireiden lisäksi myös huono omatunto. Vappubaarissa pyöriminen ei tuntunut järin vastuulliselta.

Tekee pahaa sanoa näin, sillä tiedän kuinka tiukassa tilanteessa monet tutut ravintoloitsijat ovat. Vappuillan jälkeen kuitenkin ymmärrän hyvin, miksi baarien toimintaa on rajoitettu koronan aikana. Turvavälit, maskit ja järkevä käytös unohtuivat pilkun lähestyessä, ja jonot tiskille olivat tiiviimpiä kuin normaalisti nollaneljän aikaan. Enkä nyt syyllistä ketään, ihan samalla tavalla rynnin hakemaan illan viimeisiä ja nauroin huutonaurua missä muutkin juhlijat.

En kadehdi asiantuntijoita ja päättäjiä, jotka ovat jo yli vuoden joutuneet pohtimaan rajoituksia ja purkuja valtavassa ristipaineessa. Vaatii melkoista kylmäpäisyyttä miettiä, kuinka myöhään baareissa saa humaltua samalla, kun sairaalat täyttyvät potilaista. Tai kuinka paljon mitäkin toimialaa voi tukea, kun huudetaan naama punaisena, ettei yhtään velkaa saa ottaa.

Vapun kokemuksen perusteella annan kuitenkin päätökset mieluusti niiden käsiin, jotka ovat parhaiten asioista perillä. Meitä möykkääviä humalaisia miettiessä olen onnellinen, ettei esimerkiksi baarien sulkemisia ratkaista huutoäänestyksellä.

Vaikka hyväksyn päättäjien asettamat rajoitukset, se ei tarkoita, etteikö päätöksiä saisi arvostella. Päinvastoin. Meidän kansalaisten tehtävä on kritisoida epäreilulta tuntuvia ratkaisuita. Ja tuoda esiin suhmurointi, politikointi ja hyväveliverkostojen saunasopimukset.

On ihan oikein, että vastuulliset ravintoloitsijat kyseenalaistavat rajoituksia. Tai yli vuoden apua anoneet kulttuurityöläiset raivostuvat, kun työkseen heidän asiaansa ajava ministeri hoitaa muutamassa viikossa 70 miljoonaa euroa turveyrittäjille.

Erimielisyys kuuluu demokratiaan. Parhaimmillaankin demokraattinen päätöksenteko on kompromisseja, jotka ovat harvoin kenellekään täydellisiä. Myös koronakriisin hoidossa on tehty huonoja päätöksiä. On kuitenkin tyystin eri asia arvostella tehtyjä ratkaisuita kuin solvata, uhota ja huutaa, kuin illan sadatta salmaria jonottava känninen urpo. Valitettavasti jälkimmäinen tuntuu olevan useiden poliitikoksi haluavien valitsema tapa.

Kuntavaalit tulevat pian. Keskustelu käy somessa kiivaana ja kommentteja heitellään myös kännissä ja läpällä. Ehdokkaiden purkautumisia seuratessa voi kysyä itseltään, haluaako yhteisiä asioita hoitamaan kompromisseihin kykeneviä aikuisia vai annetaanko urpojen päättää.

Kommentoi

Hae Heilistä