Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Maija Surakka

Lapselle lukeminen on vuorovaikutusta

Koululaisten lukutaito on ollut paljon esillä julkisessa keskustelussa viime vuosina. Keskustelua virittää huoli siitä, että lasten ja nuorten lukutaito näyttää jatkuvasti heikkenevän. Kehityksen syynä pidetään useimmiten sitä, että lapset viettävät vapaa-aikansa mieluummin älylaitteiden kuin kirjojen parissa.

Kehityskulku vaikuttaa vääjäämättömältä.

Tutkijat ja koulut ovat tarttuneet toimeen ja tehneet työtä lasten lukutaidon tukemiseksi. Olen esimerkiksi seurannut ihaillen, miten alakoulun opettaja on saanut lukuinnottomat lapseni kiinnostumaan kirjoista. Koska lasten suotuisa kasvu on parhaimmillaan yhteistyötä kotien ja yhteiskunnan kesken, katseet on syytä kääntää myös niihin keinoihin, joilla lukutaidon perustaa voidaan kodeissa vahvistaa.

 

Pienelle lapselle lukeminen on ennen kaikkea vuorovaikutusta. Lukuhetkillä on monella tapaa suotuisa vaikutus lapsen kehitykseen. Niissäkin perheissä, joissa luetaan, kirjojen parissa kuluva aika on kuitenkin vain pieni osa siitä ajasta, jonka lapsi ja huoltaja viettävät yhdessä päivittäin.

Onkin tärkeää ymmärtää, että kaikki kunnioittavan vuorovaikutuksen muodot vahvistavat lapsen kielitaitoa. Kielenkehitys alkaa, kun lapsi tuntee olevansa suhteessa hoivaajaansa. Yhteisissä arkisissa hetkissä kehollinen läsnäolo ja toiminta muodostavat rutiineja, joiden varassa kielelliset ilmaukset kytkeytyvät lapsen käsityksiin erilaisista tilanteista.

 

Kun lapsi oppii puhumaan, hän alkaa esittää ympäristöstään ja ajattelustaan viriäviä havaintoja ja kysymyksiä. Lapsen kysymysten kuuleminen sekä niihin vastaaminen ikätasoisesti vahvistavat lapsen ilmaisuvarantoa, omaa ajattelua sekä osallisuuden kokemusta. Osallisuus on tärkeää – sen myötä lapsi ymmärtää olevansa arvokas ja suuntautuu rohkeasti oppimistilanteisiin.

Kun aikuinen auttaa lasta sanoittamaan havaintoja ja tunteita sekä ohjaa ongelmanratkaisua, lapsi omaksuu kielen ja ajattelun keinoja oman toimintansa työkaluiksi.

 

Ajatus vuorovaikutuksesta kielellisten taitojen kotina välittää pienten lasten kanssa toimiville aikuisille armollista viestiä: yhteiset puuhat lapsen kanssa voi valita perheen mielenkiinnon kohteiden mukaan. Jos lasta ei saa innostettua lukemaan, vuorovaikutuksen näkökulmasta myös kotityöt, kävelylenkki tai yhdessä vitsaileminen ovat hyviä vaihtoehtoja. Riittää, että ollaan yhdessä ja jutellaan.

Myös älylaitteille on aikansa; eivät nekään liene itsessään paha asia.

 

Kokonaisvaltainen kielitaito on jatkumo varhaisesta vuorovaikutuksesta luku- ja kirjoitustaitoon. Kielitaidon perusta kehittyy vahvaksi, kun lapsi saa seurata aikuisten kielellistä mallia ja harjoitella omaa kielellistä toimijuuttaan turvallisissa lähisuhteissa. Varhain rakentunut käsitys itsestä kielellisesti kyvykkäänä toimijana heijastuu myönteisesti siihen, miten lapsi suhtautuu myöhemmin tekstien maailmassa selviytymiseen.

Kommentoi

Hae Heilistä