Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Juni Sinkkonen

Humalatta hupaisaa

Vappu, tuo kupin ottamisen vuotuinen pyhäinpäivä on taas pian täällä! Tai no, ryyppäämisen merkkipäiviä Suomessa riittää. Vaikuttaa siltä, että täällä mitkä tahansa kissanristiäiset ovat hyvä syy juoda. Mutta onko alkoholipainotteiselle seura- ja hupikulttuurille vaihtoehtoja?

”Kyllä kunnon känni ja krapula pitää ainakin kerran elämässä kokea!”, on kuulunut julistus omassakin tuttavapiirissäni joskus. Kuulun juhlissa siihen merkittävään vähemmistöön, joka ei yleensä juo alkoholia. Moni muukin holiton tai lähes holiton lienee huomannut, kuinka raittius koetaan yhä joissakin piireissä kannanottona. Raitista painostetaan juomaan tai hänen kustannuksellaan heitetään ”läppää”. Tämä kertoo aina eniten painostajista itsestään.

Ehkä holiton viihtyminen on painostajille niin outo ja tuntematon asia, että sitä täytyy mitätöidä? Kenties känniä tavoitteleva on niin pelokas olemaan selvänä illanistujaisissa, että tämä tunne heijastetaan pilkan muodossa holittomaan henkilöön? Holitonhan näyttää juuri selättäneen alkoholista rohkaisua etsivän ihmisen pelot viihtymällä bileissä omana selvänä itsenään.

Alkoholinkäyttö kytkeytyy olennaisesti suomalaiseen pidättyväisyyteen tunneilmaisun saralla. Holista haetaan vauhtia sosiaaliseen sujuvuuteen ja ”vapautumiseen”. Usein seuran paine ja tottumukset ajavat humalaa kohti. Mutta entä jos rentous ja huvittelu olisi mahdollista ilman hermomyrkkyä ja darramörköä?

Myönnän: en ole koskaan tarvinnut alkoholia rentoutumiseen tai muuhunkaan. Jos juhlat ja seura on hyvää, ei viihtymiseen tarvitse päihteiden tarjoamaa dopingia. Haluan oppia hyväksymään itseni kaikissa tunnetiloissa, enkä huuhdella epävarmuuksia hetkellisesti näkymättömiin. Holiton juhliminen onkin tukenut itseymmärrykseni ja itsetuntoni vahvistumista.

Alkoholipainotteiselle kulttuurille on onneksi syntynyt vaihtoehtoliikkeitä. Suomessakin on alkanut nostaa päätään sober curious -ilmiö. Siinä kannustetaan ihmisiä irtautumaan tunkkaisista käsityksistä liittyen alkoholiin, vaalimaan hyvinvointiaan sekä löytämään uudenlaisia tapoja rentoutua ja juhlia. Darrattomassa bilettämisessä mielikuvitus kupliikin kilpaa moctailien kanssa!

Inspiroivaa sober curious -liikkeessä on se, että se tuuppaa pohtimaan oman alkoholinkäytön taustaoletuksia sekä tavoittelemaan terveempää ja tiedostavampaa suhdetta alkoholiin. Mitkä tunteet ja tilanteet ohjaavat kohti juomista? Miltä asioilta alkoholi minua ”suojelee”? Ja ennen kaikkea: onko humalan hinta todella sen arvoista? Usein tiedostavampi suhde alkoholiin tarkoittaa holittomuutta.

Uskon, että elämä olisi kaikin puolin hauskempaa jos olisimme kartalla omista fiiliksistämme, emmekä turruttaisi pelkoja ja muita ahdistuksia päihteiden köykäisen laastarin alle. Vähäholinen tai holiton seura- ja hupikulttuuri on pelkkää voittoa: vähemmän krapulaa ja rahanmenoa, enemmän tietoisia omien arvojen ja hyvinvoinnin mukaisia valintoja.

Kommentoi

Hae Heilistä