Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Suvi Puumalainen

Uskalla unelmoida

Onko sinulla unelmia? Haaveiletko kenties järvenrantatontista, maailmanympärysmatkasta tai siitä oikeasta? Joskus unelmat saattavat tuntua liian suurilta ja mahdottomilta. Tähän ajatusmalliin olen itsekin ollut joskus juuttunut. En ole uskaltanut unelmoida, sillä olen pelännyt, että aiheutan pettymyksen itselleni – tai muille. Minua on ahdistanut ajatus siitä, että nyt täysin mahdottomalta tuntuva asia pitäisi saada toteutettua. Ahdistus kasvaa entisestään, kun huomaan muiden ympärilläni toteuttavan omia unelmiaan. Suorastaan kadehdin heitä. Jos yritän ja epäonnistun, on kaikki ollut turhaa työtä. Jos en yritä ollenkaan, kadun sitä.

Mitä jos? Sanat, jotka usein kummittelevat takaraivossa. Mitä jos olisin tehnyt jotain toisin, jos olisin yrittänyt ja onnistunut? Vaikka helpommin sanottu kuin tehty, älä elä menneessä. Sillä sitä ei kukaan meistä voi muuttaa.

Unelmoinninpelkoani ovat vahvistaneet muiden reaktiot siihen, kun olen viimein jonkun unelmani sanonut ääneen. Kun joskus vuosia sitten kerroin haaveestani asua New Yorkissa, sain osakseni naureskelua ja epäilyä. Vaikka tuota haavetta minulla ei enää ole, ovat reaktiot jättäneet minuun jäljen: minusta on tuntunut, että unelmani ovat huonoja ja liian vaikeita toteutettavaksi. Mutta nyt uskallan sanoa, että ehkä naureskelijoille itselleenkin voisi tehdä hyvää hieman haaveilla. Sillä se ei olisi kenellekään pahitteeksi.

Listasimme ystävieni kanssa vuosi sitten sata asiaa, jotka haluamme elämämme aikana tehdä tai joissa onnistua. Siis toisin sanoen sata unelmaa. Edessäni lehtiö ammotti tyhjyyttään ja huomasin tutun tyhjän paperin kammon hiipivään huoneeseen. Lista tuntui suoritukselta, josta täytyi saada täydellinen ja valmis. Miten voin tietää, mitä haluan tehdä? Jos nyt kirjoitan kaiken ylös, onko ne pakko toteuttaa? Viimein uskalsin uskoa, ettei kyseessä ollut mikään arvioitava tehtävä, ja kirjoitin riveille kaiken mitä mieleen tuli. Lopulta listasta tuli kaksinkertainen.

Eräänä päivänä listaa pitkästä aikaa tutkiessani huomasin, että niin vain on tullut unelma toteutettua; sain kandintutkinnon pakettiin viime syksynä, joten yksi unelma, check!

Tällä hetkellä unelmoin onnellisuudesta: siitä, että osaan rakastaa itseäni ehdoitta, hyväksyn itseni ja voin hyvin sekä henkisesti että fyysisesti. Muistakaa tekin, ettei unelmien tarvitse olla suuria, vaan pienetkin ovat yhtä tärkeitä. Minä haaveilen kirjoittamisesta, viherkasveista ja pehmeästä elämästä. Kun runoja kirjoittaessani katselen olohuoneen peikonlehteä pörrösukat jalassa, hymyilen. Vaikka kokonaisvaltainen hyvinvointi on vielä saavuttamatta, on ainakin osa unelmistani käymässä – ellei jo käynyt – toteen.

Kommentoi

Hae Heilistä