Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Petri Varis

Maailman onnellisimmat marisijat

Suomi valittiin maaliskuussa Maailman onnellisuusraportissa neljättä kertaa peräkkäin maailman onnellisimmaksi maaksi. Samoihin aikoihin julkaistiin myös Yle News Labin teettämä laaja kysely Suomalaisten pelot ja haaveet 2020, jossa selvitettiin, kuinka suomalaisilla omasta mielestään menee.

Ylen kyselyn syrjintää käsittelevä osa sai kulmakarvat kohoamaan ja epäuskoisen naurun purkautumaan huulilta. Tulosten mukaan Suomessa itseään syrjityimpinä pitävät 45–59-vuotiaat miehet. Sama sakki suhtautui pessimistisimmin omiin mahdollisuuksiinsa vaikuttaa elämäänsä.

 

Siis mitä? Maailman onnellisimman kansan keski-ikäiset miehet kokevat, että juuri heitä potkitaan päähän. Kyse on samasta sakista, jotka ovat yliedustettuina pörssiyhtiöiden hallituksissa, nauttivat naisia korkeammasta palkasta ja joiden ikätovereilla on eduskunnassa enemmistö. Heistä, joiden käsiin raha ja valta on keskittynyt.Tätä porukkaa siis syrjitään, eikä heillä ole mahdollisuuksia vaikuttaa elämäänsä?

Ensireaktioni kyselyn tulokseen kulki jotakuinkin sanatarkasti: ”ei hitto voi olla pää niin syvällä perseessä, että tuijottelee omaa napaansakin sisältäpäin”. Mieleen tulivat lukemattomat keskustelut, joissa keski-ikäiset miehet marisevat koulujen kasvisruokapäivistä, maahanmuuttajista, susien suojelusta, hallituksen tyttöjen osaamattomuudesta tai kansallispuistojen avohakkuista. Ja päättävät äänekkään valitusvirtensä mantramaiseen fraasiin eikä mitään saa enää sanoa.

 

Hämmästyksen hälvettyä sosiologi minussa vaati selitystä. Voisikohan syrjäytymisen kokemuksessa olla kyse jostain muustakin kuin pään juuttumisesta ahteriin? Osa miehistä epäilemättä kokee, ettei enää kuulu nopeasti muuttuneeseen maailmaan. Maailmaan, jossa mies ei ole enää automaattisesti perheen pää, joka saa päättää mistä puhutaan, hyväksikäyttää luontoa ja kohdella naisia esineellisesti ja alentavasti.

Mutta näiden lihaa syövän heteromiehen identiteetistään huolissaan olevien marisijoiden lisäksi on myös keski-ikäisiä miehiä, joilla on ihan todellisia ongelmia.

 

Ylen kyselyssä syrjäytymistä kokevat miehet olivat huolissaan muun muassa työpaikkojen katoamisesta ja sopivan koulutuksen puutteesta. Näihin huoliin on syytä suhtautua vakavasti. Valitettavasti populistien lietsoman identiteettimarinan aiheuttama taustamelu hukuttaa järkevän puheen vakavista ja hyvin konkreettisista miesten ongelmista.

Populistit väittävät olevansa syrjäytyvien miesten puolella, mutta hyvin harvoin heillä on tarjota käyttökelpoisia ratkaisuja maailman muuttumisen aiheuttamiin haasteisiin.

Maahanmuuton kritisointi tai bensan hinnalla pelottelu eivät ratkaise esimerkiksi teollisuuden työpaikkojen katoamista, väestön ikääntymistä tai maaseudun tyhjenemistä, vaikka kuinka kovaa öyhöttäisi.

 

Kunnallisvaalien aikalisä tarjoaa hyvän mahdollisuuden haastaa ehdokkaita esittelemään konkreettisia ratkaisuita, joiden avulla saadaan pidettyä myös syrjäytymisvaarassa olevat miehet osana maailman onnellisinta kansaa. Marinan sijaan tarvitaan rationaalista keskustelua. Sillä järkipuheen uni synnyttää vain katkeroituneita ukkoja.

Kommentoi

Hae Heilistä