Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Pyöree puu ja influensseri

Että minä rakastan tuota Lentävää kalakukkoa, jonka Esa Pakarinen, Rääkkylän lahja Savolle, levytti ensimmäisen kerran vuonna 1951.

Lauluhan kertoo Helsingistä Kuopioon kulkevasta junasta. Reino Helismaan sanoitus on taidokas jo kielenkäytöltään ja riimittelyltään, mutta sen erityisansio on tapa, jolla se johdattaa nykyihmiset 1950-luvun suomalaiseen elämänmenoon.

Tartumme aluksi kohtaan pyöree puukiin siinä vaihto jo kättä – vaihto jo kättä – rattoo pitkin painu vuan väsymättä Lentävä kalakukko.

 

Mikä ihmeen pyöree puu?

Ihmettelin asiaa Facebookissa ja sain metsäalaa opiskelleelta vastauksen: pullollinen tikkuviinaa.

Niinpä tietysti.

Tikkuviinan kun googlaa, saa ensimmäisenä Wikipedia-tiedon, jonka mukaan Pöytäviina eli tikkuviina on suomalainen alkoholimerkki, jota Alko valmisti ja myi huhtikuusta 1932 kesäkuuhun 2014.

 

Laulu alkaa siitä, että junnailijan pilli ilimoo jo viilsi.

Helsingin rautatieasemalla siis on vihelletty pilliin, kun junan lähtöaika on lähestynyt. Siitä alkaa äänten, makujen ja tunteiden kirjo, jota 2020-luvun steriilien, omaan digimaailmaansa uppoutuvien matkustavaisten on vaikea kuvitella.

Evväitä syödään, huastellaan jutut, lyödään korttia, kierrätetään pyöreetä puuta. Unjkiin siinä pian kuorsausta punnoo, kiekuen kun kiskoo raskasta junnoo Lentävä kalakukko.

 

Ja matka muuten kestää, kun mennään radalla Riihimäki-Lahti-Kouvola-Mikkelj. Uamusella vettä Kallasta juopi Lentävä kalakukko.

Uamusella. Nekö ovat matkanneet läpi yön vajaata 400 kilometriä! Ja mikä tapahtumien ja tuntemusten lataus onkaan lopussa.

Mittee mahtu reissuun vaikee on vannoo – vaikee on vannoo – yks vaen tietäsj mutta kehtoo ei sannoo Lentävä kalakukko.

 

Mitäpä tuota juorumaan, mitä kaikkea onkaan mahtunut yöhön, jossa on syöty eväitä, huastettu juttuja, lyöty korttia, juotu viinaa ja rakkauttakin idätetty.

Se, mikä tapahtui yöjunassa, jääköön yöjunaan. Kun purkaus alakaa Kuopiossa, Lentävä kalakukko jää oikomaan väsynyttä jalakaa ja matkustavaiset kiirehtivät jatkamaan omaa elämäänsä kuka minnekin.

Elokuvaksikinhan tuo 1953 vääntyi, ja vielä 70 vuotta myöhemmin – hei, nyt on Lentävän kalakukon juhlavuosi! – laulun sanankäyttö kiehtoo ja herättää kiinnostuksen maan ja kansantapojen historiaan.

 

Tuossapa haastetta nykylaulun-tekijöille.

Tehkääs semmoinen kappale, jota kuunnellaan vielä 70 vuoden kuluttua, ja joka herättää kummastuksen, että mikä ihmeen influensseri.

Kommentoi

Hae Heilistä