Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Petri Varis

Opetetaan lapsille erilaisuutta

Ystävänpäivän jälkilämmössä ajauduin pohtimaan kiusaamista ja nuorten pahoinvointia. Kuinkas muutenkaan. Viime viikolla politiikassa puhuttiin peruskoulun inkluusion ongelmista ja väläyteltiin jopa siitä luopumista. Inkluusiolla tarkoitetaan pähkinänkuoressaan sitä, ettei erityistä tukea tarvitsevia lapsia eristetä, vaan he saavat opiskella samassa luokassa muiden kanssa.

Inkluusion ajatus on hyvä ja kannatettava, mutta riittämättömin resurssein sen toteuttaminen hankaloittaa kaikkien oppilaiden koulunkäyntiä. Opettajat kärsivät jo valmiiksi ajanpuutteesta, liian suurista luokista ja kuormittavasta työstä. Kun päälle lätkäistään vielä ratkaistavaksi erilaisia kieleen, käytökseen tai keskittymiseen liittyviä ongelmia, tunnit ja voimat loppuvat auttamattomasti kesken. Vaikka suomalaiset opettajat ovatkin melkoisia supersankareita, harvemmat heistä osaavat kuitenkaan venyttää aikaa.

Kyse on isosta ja hankalasta asiasta, johon ainakaan minulta ei löydy ratkaisua. Keskustelu inkluusiosta kuitenkin avasi silmät sille, kuinka moni oppilas lasketaan jollain tapaa poikkeavaksi oppijaksi. Erityistukea tarvitsee noin joka viides lapsi. Se on paljon.

Haasteet eivät ole pelkästään oppimiseen liittyviä. Syystä tai toisesta muista erottuvat päätyvät helpommin ryhmästä erilleen. Lapsille ei juuri mikään ole vahingollisempaa kuin joutua suljetuksi ulos leikeistä.

Erityistä tukea tarvitsevat ajautuvat herkemmin kiusatuiksi tai kiusaajiksi. Tämä voi johtaa myöhemmin syrjäytymiseen. Lähtökohdat kierteen käynnistymiselle voivat olla isoja tai pieniä. ADHD, ADD, autismin kirjo, köyhyys, kielitaito, perhetausta, vähemmistöön kuuluminen, haasteet tunteiden käsittelyssä – syitä syrjään ajautumiseen riittää.

Syrjimiseen ja kiusaamiseen voi johtaa se, että lapsille ei ole opetettu kuinka kohdata omaa tai muiden erilaisuutta. Eikä annettu keinoja käsitellä turhautumistaan tai muita negatiivisia tunteita. Lapsi osaa vain sen, mitä hänelle on opetettu. Jos kotoa on saatu esimerkki, että ongelmat ratkaistaan lyömällä, lapsi varmasti lyö.

Onneksi toisten ihmisten kanssa toimeen tulemista voi opettaa siinä missä kertotauluja tai hiihtämistä. Esimerkiksi seksuaalikasvatuksessa lapset oppivat ikätasolleen sopivalla tavalla tunteiden käsittelyä, oman ja toisen kehon kunnioittamista sekä erilaisuuden ymmärtämistä. Mitä nuorempana näitä taitoja harjoitellaan, sitä paremmin lapset pärjäävät yhdessä.

Keho- ja tunnetaitojen ottaminen mukaan opetukseen ei saa olla kiinni pelkästään opettajien ja kasvattajien omasta motivaatiosta. Ei voi olettaa, että valmiiksi tappiin asti kuormittuneet opettajat hakisivat lisäoppia vapaa-ajallaan. Siksi tunteidenkäsittelyn ja seksuaalikasvatuksen tulisi olla kiinteä osa opettajaksi opiskelevien koulutusta. Tästä voisi esimerkiksi Itä-Suomen yliopisto suurena opettajatehtaana ottaa koppia.

Satsaukset koulutukseen tai vaikka koulujen ja päiväkotien erityisopetukseen tulisivat yhteiskunnalle varmasti paljon halvemmaksi kuin elämänhallinnan menettäneiden nuorten pelastamisyritykset. Ehkä tulevina ystävänpäivinä ei tarvitsisi lukea lööppejä kiusaamismurhista.

Kommentoi

Hae Heilistä