Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Vuokko Juurisoja

Omakustanteilla on omat ongelmansa

Monella kirjoittavalla ihmisellä on halu kirjoittaa kokonainen kirja ja myös halu saattaa teos lukijoitten käsiin. Näin tulee näpytelleeksi tekstiä usein jopa satojen sivujen verran. Sitten vain etsimään kirjalle kustantajaa.

Voi kuitenkin käydä niin, että kukaan ei tartu asiaan. Joku kiittää kohteliaasti ja kieltäytyy julkaisemasta. Joku toinen ei ehkä vastaa ollenkaan. Käsikirjoitus häviää sen sileän tien digiavaruuteen. Onneksi se ei häviä kirjoittajan tietokoneesta, eikä julkaisuhalu häviä tulevan kirjailijan päästäkään. Tulee mieleen sana omakustanne.

Tässä tulevan kirjailijan pitäisi miettiä, mikä käsikirjoituksessa oli vikana. Eikö tarina ollut tarpeeksi hyvä? Oliko kirjan rakenteessa jotakin vikaa? Vai oliko teksti huolimatonta ja kielivirheitä täynnä?

Omakustannetta suunnittelevan kannattaa ottaa yhteyttä henkilöihin, joilla on kokemusta kirjallisuudesta. Hän voi antaa vinkkejä, miten ilmaisuvoimaa voisi parantaa tai miten juonenkäänteitä saisi sujuvammiksi. Aikaisemmin kustantajilla oli niin sanottuja kustannustoimittajia, jotka auttoivat tulevia kirjailijoita neuvoillaan parantamaan tekstiä. Heillä oli myös kielentarkastajat, jotka korjasivat niin kielioppi- kuin kirjoitusvirheetkin. Ne ajat ovat jo historiaa.

Muistan erään tilaisuuden, missä Laila Hietamies eli nykyinen Hirvisaari kertoi harrastuskirjoittajille näistä asioista. Nyt kirjoitettua kieltä korjaa tietokone, joka ei pysty ajattelemaan sanan oikeaa merkitystä, vaan korjaa automaattisesti joksikin muuksi. Tai jättää kokonaan huomiotta. Kone ei siis voi korvata ihmisälyä kirjallisuudessakaan.

Myös murresanat ovat vaarallisia. Jos lukija ei niitä tunne, hän voi käsittää koko asian aivan päinvastoin kuin on tarkoitus. Murre kyllä joskus piristää kerrontaa, mutta sen merkitys on tuotava lukijalle selväksi. Myös vieraskielisten sanojen, esimerkiksi nimien, kirjoitusasu on hyvä tarkistaa.

Apuakin on kyllä saatavissa. Jos ei omassa tuttavapiirissä ole ketään soveliasta, niin ainakin Ukrin puoleen voi kääntyä. Siellä tiedetään kirjailijoista, jotka voivat auttaa. Ukrilla itselläänkin on oma palvelu, jossa voi luetuttaa tulevia teoksiaan ja saada neuvoja kiperiin kysymyksiin. Kulttuurijärjestöt järjestävät joskus myös kursseja, joilla käsitellään näitä asioita.

Kuulin kerran sananparren, että korjattu vaate on parempi kuin uusi. Tähän sopii siitä muunnelma: korjattu käsikirjoitus voi olla parempi kuin uusi.

Kommentoi

Hae Heilistä