Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Hanna-Mari Lappalainen

Selailumorkkis

Samalla kun turhaa kulutusta vastaan kampanjoidaan sitkeästi ja maailmantila IPCC-raportteineen on tiedossa, on yhä suurempi osa sosiaalisen median sisällöstä mainontaa. Jos selaan omaa Facebook-feediäni, jo puolet sisällöstä on sponsoroitua – toisina päivinä vielä enemmän.

Nopealla silmäilyllä etusivulta löytyvät juuri nyt muun muassa Suomen Yrittäjien, rakennusyritys Hongan, hyvinvointikonsepti Jolien ja H&M:n mainokset. Oi niitä aikoja, kun Facebookista luettiin vain kavereiden kuulumisia.

Kaikki maksettu sisältö ei toki tarkoita materialismiin kannustamista, mutta niin on omalla kohdallani viime aikoina ollut. Kun muutin pari viikkoa sitten, pahimpina päivinä joka ikinen käyttämäni somekanava oli pullollaan erilaisten sisustusyritysten ja -verkkokauppojen mainoksia – siksi, että olin etsinyt epätoivoisesti uuteen huonekorkeuteen sopivia verhoja. Enkä löytänyt, mutta mainokset jatkoivat riemukulkuettaan: jokaisella sivun päivityksellä silmissäni vilisi tyynyjä, mattoja, torkkupeittoja ja koriste-esineitä aina ällötykseen saakka.

Omatunto kolkutti, vaikken ollut edes ostanut mitään, mutta yhtä kaikki myönnän kyllä avanneeni mainoksia kerran jos kuudennenkin. Kohdennettu mainonta on pitkälti ”sitä saa mitä tilaa” -tyyppistä, joten taustalla lieneekin ajatus siitä, onko verkkokauppojen selailuni mennyt liiallisuuksiin.

Viime vuonna kotona vietetty aika on lisääntynyt varmasti jokaisella, minkä vuoksi on plussaa, jos koti on viihtyisä niinä huonompinakin päivinä. Siksi kamppailenkin nyt kulutuskäyttäytymisestäni ja mainontaan haksahtamisesta johtuvan huonon omantunnon ja kodin sisustamishaaveiden välimaastossa. Jos minulla olisi loputtomiin aikaa, rahaa ja oma verstas, selviäisin muuton tuomista kommervenkeista ekologisemmin ja pienemmillä kustannuksilla. Ei kuitenkaan ole, ainakaan vielä.

Suomalaisten ja ruotsalaisten kuluttajien käytöstä tutkivan konsultointitoimisto Kuudennen tutkimusten mukaan suomalaisesta kuluttajasta on tullut jatkuvasti epävarmempi ja turvallisuushakuisempi. Samalla verrattuna ruotsalaisiin suomalainen kuluttaja on valinnoissaan ehdottomampi – siis joko kaikki tai ei mitään esimerkiksi kasvissyönnin ja kotimaisuuden suhteen. Tietty joustamattomuus valinnoissa voi aiheuttaa kuluttajassa epäonnistumisen pelkoa, mikä puolestaan on omiaan lisäämään kuluttamiseen liittyvää ahdistusta.

Omien valintojen tiedostaminen ja pitkäaikaisten, kestävien ja harkittujen hankintojen lisääntyminen heräteostosten sijasta on loistava kehityssuunta. Omissa kulutusvalinnoissa onnistumisesta on kuitenkaan turhaa tehdä uutta murheen aihetta – riittää, että tekee parhaansa omien resurssiensa puitteissa. Yleistä epävarmuutta ja korona-ahdistusta on tarpeeksi ilmassa muutenkin.

Sittemmin ryhdyin piilottamaan itseltäni somemainoksia, koska koen, etten tarvitse niitä; osaan kuluttaa muutenkin. Samalla kuitenkin totesin, että näinä aikoina ei kannata olla itselleen liian ankara. Mieluummin hankin riittävän pitkät verhot, puuttuvan kirjahyllyn ja reitittimen ja odotan tyytyväisenä kodissani vapaampia aikoja.

Kommentoi

Hae Heilistä