Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Katri Hirvonen

Välttämätön, tarpeellinen vai turha

Tiskikone simahti. Se ei ollut iällä pilattu. Ei nykyiset kodinkoneet taida iällä pilaantua, kun niiden käyttöiäksi suunnitellaan vain jokunen vuosi. Sen jälkeen kuluttajan on jo syytä joutua ostamaan uusi kone, ajattelevat valmistajat. Se pitää talouden rattaat pyörimässä.

Katsoimme opiskelijoiden kanssa dokumenttia suunnitellusta vanhenemisesta. Siinä kerrottiin, että nailonsukat olivat aluksi liian vahvoja. Niillä pystyi hinaamaan autoa. Naiset rakastivat niitä, mutta kun ne kestivät liikaa, käskettiin insinöörien kehitellä huonompia sukkahousuja. Siinä he totisesti ovat onnistuneet.

Huonosti kestävien tavaroiden työllistävää vaikutusta pidettiin hyvänä ajatuksena laman kourissa rimpuilevassa New Yorkissa vuosisata sitten. Maksimikäyttöikää ei sentään saatu lakiin, mutta markkinamiehet adoptoivat ajatuksen tehokkaasti, kuten olemme oppineet tuntemaan.

Rautaesiripun eri puolilla suhtauduttiin resurssien käyttöön päinvastaisesti. Lännessä haluttiin tarjota uutta ja hienompaa, mutta itäblokissa niukat resurssit haluttiin saada riittämään pitkään. Haluatteko tehdä itsenne työttömäksi, kyselivät amerikkalaiset insinöörit itäblokkilaisilta kollegoiltaan katsoessaan heidän pitkäikäisiä tuotteitaan. Ei, päinvastoin, hämmästelivät itäkollegat outoa kysymystä.

Dokumentin jälkeen pohdimme opiskelijoiden kanssa, millaista heidän tulevissa ammateissaan olisi, jos suunniteltua vanhenemista ei olisi keksitty. Tai millaisia olisivat kotimme, jos koneet eivät hajoaisi muutaman vuoden välein. Millaista arkea eläisimme, jos kotona jyskyttäisi 36 vuotta vanha itäsaksalainen pyykkikone ja työpaikalla lähettäisit telefakseja. Olisiko maailma parempi paikka elää?

Korona löi maailman polvilleen. Ihmiset linnoittautuivat omiin oloihinsa, yhteiskunnat jäivät polkemaan tyhjää. Seuraukset ovat olleet ennenkokemattomat. Kiinalaisissa suurkaupungeissa nähtiin aurinko ensimmäistä kertaa vuosikausiin, turismin sotkemat vesialueet alkoivat kirkastua ja kukoistaa. Turismista elantonsa saavat eivät niinkään kukoista.

Viime keväänä tuntui hyvältä, että turha kulutus väheni. Mutta mikä oikeastaan on turhaa? Tiskikoneessani oli maailman huonoin kuivaustoiminto. Ärsyynnyin joka kerta tyhjentäessäni vettä valuvia astioita koneesta. Aprikoin, onko turhaa kulutusta, jos ostan uuden koneen huonosti toimivan tilalle. En ehtinyt ostaa ennen kuin se hajosi. Onko uuden koneen hankkiminen nyt yhtä turhaa, sillä käsitiskilläkin pärjää?

Muistuttelen itseäni toistuvasti miettimään, mikä hankinta on välttämätön, ja missä menee raja tarpeelliseen. Asteikon toisessa päässä on turha. Kodinkonekauppiaalle tiskikoneen ostajat ovat välttämättömiä. Askeetikko pitää tiskikonetta turhana.

Korkea elintaso lisää hyvinvointia. Elintaso vaatii reipasta kulutusta. On irvokasta, että elintason suurin uhka on elintason tavoitteleminen. Maapallo ei jaksa kantaa kaikille hyvää elintasoa. Yritä siinä sitten tehdä vastuullisia valintoja.

Kommentoi

Hae Heilistä