Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Hanna Käyhkö

Syviä huokauksia

Työkaveri huokaa työpisteellään, kun tietokone jumahtaa taas kerran. Puoliso huokaisee syvään, kun lapselta putoaa lusikka aamupalapöydässä. Huh, puuskahtaa kaveri, kun auto pysähtyy ajoissa risteykseen liukkaalla tiellä.

Kun alkaa tarkkaan kuunnella, ympäröi meitä jatkuva huokailu. Ja hyvä niin, sillä ilman huokailua ei olisi elämää.

Keuhkomme huokaavat joka viides minuutti, tiedostamatta ja automaattisesti.

Huokailun merkitystä on tutkittu tarkemmin vasta viime vuosina. Kalifornian ja Stanfordin yliopiston tutkijoiden tutkimus muutaman vuoden takaa osoitti, että jos ihminen ei huokaise noin viiden minuutin välein, keuhkorakkulat painuvat kasaan, mistä puolestaan seuraa hengitysvajaus.

Kun ihminen huokaa, hän ottaa käytännössä sisään hengittäessä kaksi henkäystä ilmaan sisään keuhkoihin. Tutkijoiden mukaan tämä on elintärkeää niiden 500 miljoonan keuhkorakkulan toiminnan kannalta, joiden kautta happi kulkee verenkiertoon ja hiilidioksidi poistuu.

Huokailuun liittyy kuitenkin myös tunnelataus. Kaikki tietävät, mitä viestii syvä huokaus, kun vierustoveri alkaa paasauksen tai kun asian saa aloittaa alusta siksi, ettei kanssaihminen kuunnellut kunnolla.

Joskus kuulee sanottavan, että huokaus on vastaus on siihen, mikä jää leijumaan ilmaan. Romanttisessa rakkaustarinassa huokaus sisältää syviä kaipauksen tai odotuksen tunteita. Myös esimerkiksi stressaantunut ihminen huokailee tiheämmin kuin rennossa mielentilassa.

Syitä siihen, miksi tunteet saavat meidän huokailemaan, ei tunneta vielä. Kenties tämäkin selviää lähivuosina.

Huokailun tunnesyihin perehtynyt norjalainen tutkija Karl Teigen on sanonut, että huokailu auttaa meitä ihmisiä olemaan empaattisia toisiamme kohtaan: kun ihminen huokaa, tulkitsee läheinen tämän tuntevan negatiivisia tunteita ja haluaa antaa tälle tukeaan tai apuaan.

On jotenkin turvallista ajatella, että mitä kaikkea meissä ihmisissä tapahtuu ilman, että itse tarvitsee eväänsä liikauttaa.

Sydän pumppaa juuri tarvittavalla nopeudella verta, keuhkot pistävät huokaisemaan 12 kertaa tunnissa ja aivot prosessoivat yötä myöten tarpeellista ja tarpeetonta tietoa.

Ja kaikista muista toiminnoista puhumattakaan! Siellä sitä sisuskaluissamme vatsalaukun, suoliston, maksan, haiman, pernan ja munuaisten työt jatkuvat yötä päivää, vaikka minä en antaisi asialle ajatustakaan.

Näinä täydellisyyden suorittamisen ja itsestään parhaan version kuorimisen aikoina tämä on jollain tapaa hyvin lohdullista ja ihmeellistä. Täällä sitä porskutellaan, vaikkei koko ajan ihan siima kireänä oltaisi pyrkimässä johonkin.

Kun siis seuraavan kerran kuulet läheisesi huokaavan, älä suotta ärsyynny. Huokaa mukana ja kiitä, että mahtavaa keuhkoni, aivoni ja refleksini, olen tosiaan elossa.

Kommentoi

Hae Heilistä