Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Hanna-Mari Lappalainen

Työ, joka ei vieläkään ole työtä

Loppuvuodesta pienoisen kohun ehti nostattaa Iltalehden toimittajan Tommi Parkkosen näkökulma otsikolla Kumpi on auttanut enemmän koronaviruksen torjunnassa, Sara Sieppi vai kansanedustaja?

Voi olla, että kirjoitus oli vain provo – ja Parkkonen pyysikin tekstiään sittemmin anteeksi – mutta julkaistu se on joka tapauksessa, joten olisi tylsää kuitata se Iltalehden välipäivien klikkien tarpeena. Vaikkakin siinä tarkoituksessa varmasti onnistuttiin Siepin nimellä ratsastaen.

Kirjoituksen tarkoitus oli Parkkosen itsensä mukaan kehua kansanedustajia, mutta ilmeisesti somejulkkisten maineen varjolla, mikä puolestaan kuulostaa melkoiselta olkiukolta. Eikö kansanedustajia, tai mitä tahansa ihmisryhmää ylipäätään, ole mahdollista kehua lyttäämättä samalla muita? Ja miksi satunnaisen yrittäjän pitäisi kyetä auttamaan koronan torjumisessa siinä missä kansanedustajan?

Tottahan kansanedustajat ovat auttaneet yrittäjiä enemmän koronaviruksen torjunnassa, tai ainakin näin pitäisi olla, sillä – hieman mutkia oikoen – se on heidän työnsä. Toisin kuin yrittäjän, joka hankkii elantonsa ja tekee työnsä itse valitsemallaan tavalla.

Kansanedustajat ansaitsevat palkkansa ja lomansa, mutta niin ansaitsee Suomessa yrittäjäkin. Yli 200 000 seuraajaa somessa on Suomen kokoisessa maassa kova tulos – yli miljoona seuraajaa Instagramissa oli loppuvuonna vain kahdeksalla suomalaisella, ja heistäkin useat ovat kansainvälisiä, ulkomailla tunnettuja julkisuuden henkilöitä.

Sara Siepin kanssa samoissa lukemissa Instagramissa painivat esimerkiksi Mikael Gabriel, Antti Holma ja Teemu Pukki. Uskallan väittää, että kukin heistä on seuraajansa ja tulonsa omalla toiminnallaan ansainnut, vaikkakin hyvin eri tavoin. Tästä reilun 200 000 seuraajan porukasta juuri Sieppi on joutunut luultavasti tekemään seuraajiensa eteen suurimman työn, sillä artistit, urheilijat ja mediapersoonat keräävät seuraajia huomattavasti helpommin tunnettuutensa ansiosta.

Vielä vuosikymmenenkin vaihduttua somessa uraansa luova joutuu puolustelemaan tekemäänsä työtä ja perustelemaan sen hintaa ja vaatimaa aikaa yhä uudestaan sitä alas polkeville. Miksei sisällöntuotantoa, valokuvaamista, kuvankäsittelyä, markkinointia, statistiikan tuntemusta ja asiakasrajapinnassa työskentelyä pidetä rahan arvoisena työnä?

Kuka tahansa on vapaa yrittämään uran rakentamista sosiaalisessa mediassa, mutta kilpailu alalla on järkyttävän kovaa; osa elää työllä, suurin osa ei.

Mainitunlaiset ulostulot polkevat alaa jatkuvasti, ja mikä pahinta, pönkittävät vain lisää viime aikoina niin kovasti puhuttanutta nettikiusaamista.

Kommentoi

Hae Heilistä