Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Katja Kolehmainen

Iloinen joulu

Tänä vuonna on joulupukki peruttu. Kaverilla on liikaa sosiaalisia kontakteja. Onneksi ovella on kuitenkin pyörähdellyt postimies, DHL-mies, kukkakaupan lähetti, wolttikuski ja ruokakassien tuoja. Monta miestä yhden sijasta, kenelle ikkunasta vilkutella.

Siivousstressikään ei ole vielä iskenyt. Tapaninpäivänä ei ole luvassa yllätysvieraita. Kuten ei koko pyhinä. Tänä jouluna ei tarvitse järjestellä kaappeja ja pestä ikkunoita. Riittää kun peset vessoja, pyyhit pintoja ja hinkkaat ovenkahvoja. Ei muuta kuin suihkaus laimennettua desinfioivaa puhdistusainetta ja pyyhkäisy perään. Samalla kun tuuletat huushollia, voit kaukaa vilkuttaa naapureille hyvät joulut.

Joulupöydän ruoat ja herkut ne todellisen joulutunnelman luovat. Sekin kävi helposti tänä vuonna. Kotoilua on tullut harrastettua kuluneen kymmenen kuukauden aikana enemmän kuin edellisten kymmenen vuoden aikana yhteensä. Leipäreseptit on testattu ja uusia twistejä surffattu. Jopa Pinterest on tullut ladattua kännykkään hyvien reseptien toivossa. Joulumenyn on saanut kerrankin rauhassa miettiä. Voisikohan tästä jäädä jotain opiksi tulevillekin vuosille?

Kauneimpia joululauluja jään kyllä kaipaamaan. Pitäisikö järjestää sellaiset perheen laulajaiset? Ehkä ei kuitenkaan. Koronavuosi on hionut sopuisat tavat nauttia perheen lisääntyneestä yhdessäolosta, joten pidetään rauhasta kiinni.

Vaikka joulu pitäisi viettää ihan ydinperheen kesken, voi väkimäärä kuitenkin kasvaa hieman lasten puolisoineen kotiutuessa lapsuuskodin pöydän ääreen. Kolme tärkeää vinkkiä vanhemmille:

1. Tarjoiluissa muista keskittyä käsidesin jatkuvaan tuputukseen. Glögiä säästyy itselle välipäiviksi, kun sen tuputtaminen unohtuu desin kanssa souvatessa.

2. Suosi kasvomaskin käyttöä myös sisällä. Jos joululahja eivät osuneet ihan maaliin, ei tarvitse ainakaan omaa mieltä pahoittaa. Maski näet peittää hyvin myös hämmentyneet ilmeet ja haukotukset.

3. Anna kaikkien perheenjäsenten räplätä rauhassa puhelimiaan. Tuleepahan huomattua, jos jollakin koronavilkku kilahtaa.

Olen tottunut viettämään sukujoulua, ja perhejouluihin on rakentunut paljon rakkaita, toistuvia perinteitä, joita ilman voi olla vaikeaa päästä totuttuun tunnelmaan. Tänä jouluna sukuperinteet ovat poissa, mutta muistetaan silti vanhempiamme ja ikääntyneitä muita läheisiä muilla tavoin, ettei kukaan tuntisi oloaan yksinäiseksi.

Omiin jouluihini on kuulunut lumilyhtyjen teko oman isän kanssa pian 50 vuoden ajan. Tänä vuonna emme vietä joulua perinteisissä Koillismaan lumimaisemissa, mutta pitää sytytellä ulkotulia kaupunkikotiin ja lähettää isälle pari kuvaa kännykkään. Isä siten huomaa, että kyllä minä muistan ja kaipaan. Jouluihini on aina kuulunut myös pohjalainen rempseä huumori, jonka paras taitaja taitaa olla äitini. Tänä vuonna ei äitini ole lapsenlapsiaan hauskuuttamassa. Mutta uskon, että jälkikasvu saa jälleen vatsat kippuralla nauraa, kun soittelevat mummille yllätyspuheluita Facetimella. Isovanhempien kanssa naamapuheluilla sählätessä syntyy tilannekomiikka ihan itsestään.

Hyvää joulua ja terveyttä kaikille sekä valoisampaa uutta vuotta!

Kommentoi

Hae Heilistä