Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Matti Torvinen

Joulupukki ja Batman

Joulupukin työ on hyvä ammatti, siinä on vain yksi työpäivä vuodessa. Näin ollen minäkin olen ollut kahdeksan vuotta joulupukkina. Pitänee ilmoittaa Kevalle, jotta eläkettä kertyisi.

Lapsena olin pukkina pikkuveljilleni kolme kertaa, aikuisena omille lapsilleni kolme ja lisäksi kahden nuorimman lapseni päiväkodissa kaksi kertaa. Siitä kahdeksan vuoden kertymä, kaikki keikat kun olivat eri jouluina.

Omassa lapsuudessani joulupukin salaisuus paljastettiin viimeisenä jouluna ennen koulun alkua. Ei kaiketi haluttu lapselle lällätettävän, että sie se uskot pukkiin, hölömökö sie oot. Mutta pikkuveljille salaisuutta ei saanut paljastaa.

Olen usein muistellut kahta keikkaani Mantan päiväkotiin, jossa kaksi nuorinta lastani olivat hoidossa. Isoveli oli jo koulussa eikä tietenkään enää uskonut pukkiin, ja myös hänen pikkuveljelleen salaisuus oli ratkennut näiden kahden joulun välillä. Pikkusiskon usko sen sijaan oli horjumaton.

Jo siihen aikaan oli joulukuussa usein melkoista loskakeliä, niin sinäkin tarha-aamuna. Niinpä panin jalkaani melko persoonallisen näköiset hyvin palvelleet kumisaappaani. Nurin oleva nuttunikin taisi olla kovin kesäisen näköinen. Ulkona tihuutteli vettä.

Päiväkodissa kerroin ensin lapsille, että olin yötä Rölli-peikon luona ja että hiekkaisella tiellä poro ei jaksanut vetää pulkkaa. Niinpä tulin jalkaisin Rölliltä lainatuissa kumisaappaissa, ja nuttukin taisi olla Röllin garderobista peräisin.

Seuraavaksi kysyin, ovatko nuo aikuiset olleet kilttejä, ja lapset myönsivät olleen. Sitten sanoin, että nyt pukki laulaa teille ja sen jälkeen saatte laulaa te, jos haluatte. Ei ole pakko. Lahjat joka tapauksessa jaetaan.

Lauloin lapsille, että joulupukki matkallaan, nurin oli nuttu. Laulu on minulle tärkeä, koska lauloin sen ensimmäisissä laulunkokeissani kansakoulussa. Kuutosen sain. Nyt oli mukana myös kitarasäestys. Lastentarhanopettajat ovat monitaitoista väkeä.

Osa lapsista näytti jännittävän pukkia, joten lupasin, että lahjaa saa tulla hakemaan kaverin kanssa, ja jos ei sittenkään uskalla, voi pyytää kaveria noutamaan. Oma tyttärenikin taisi itse pukkia tunnistamatta hakea kaverilleen.

Keikan lopuksi pukille tuotiin palkkioksi kakku.

Kotona alkoi aihetodistelu siitä, kävikö päiväkodissa oikea joulupukki vai joku muu. Pienempi isoveli oli päättänyt paljastaa pikkusiskolle asian todellisen laidan. Katsottiin kellarin hyllylle: Katso, tuossa on se kakku, jonka ope antoi joulupukille, tuossa on ne muka Röllipeikon saappaat. Tuolta näyttää isän pusero sisäpuolelta.

Samana päivänä asia ei tainnut selvitä.

Mutta asia ratkesi yllättävällä tavalla. Siihen aikaan televisiossa meni sarjana Batman ja Zorrokin. Nämä molemmat olivat siviilissä tavallisia miehiä, jotka viettivät tavallisen miehen kotielämää. Tosin perhettä ei tainnut olla kumpaisellakaan. Vaaran tai vääryyden uhatessa nämä supersankarit pukeutuivat viittoihinsa ja riensivät apuun.

Ja niin asia selkeni pikkusiskolle. Mmm, meidän isä on joulupukki.

Kommentoi

Hae Heilistä