Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Hanna-Mari Lappalainen

Joulurauha pitkästä aikaa

Tänä vuonna joulu tuo tullessaan hetkellisen tunteen ihan tavallisesta vuodesta tavallisine jouluvalmisteluineen: kodin voi koristella kuten aina, piirakoita ja laatikoita voi vetää entiseen tapaan, joululaulut soivat radiossa, haudoilla voi käydä ja televisiostakin näyttää tulevaan tuttuun tyyliin jouluaattona Joulupukin Kuuma linja, Lumiukko ja Samu-Sirkan joulutervehdys.

Poikkeuksen jouluun tekevät kuitenkin Joulumaa-ruokailun pois jääminen, joulukonserttien peruuntuminen tai siirtyminen ilman yleisöä striimattaviksi, joulunajan jumalanpalvelusten verkkolähetykset ja joulurauhan julistaminen ilman yleisöä. Vain muutaman esimerkin mainitakseni.

Pari vuotta sitten vietin joulun Riian vanhassakaupungissa, jossa jouluruoka syötiin keskiaikaisessa kellariravintolassa, joululaulut kuunneltiin paikallisilla joulumarkkinoilla ja hautojen sijasta illalla käveltiin sadoin roikkuvin valotähdin koristellussa Bastejkalna-puistossa.

Reissu oli kaikin puolin ihana, mutta lopputulemana siitä jäi kuitenkin puuttumaan itse joulu – en ole varsinaisesti pitänyt itseäni koskaan perinteiden vaalijana, mutta Michael Bublén äänen raikuessa torin ihmispaljoudessa ja Frozenin pyöriessä latviaksi dubattuna televisiossa aloin väistämättä kaivata Pohjois-Karjalan hiljaisuutta ja jopa suomalaisen joulun tiettyä melankolisuutta – ainakin hivenen.

Paikkoja ja perinteitäkin enemmän joulun tekevät toki ne ihmiset, joiden ympäröimänä joulua on tottunut viettämään: tänä vuonna joulun suurimman käänteen tuo se, etteivät kaikki pysty tapaamaan läheisiään tai sukulaisiaan. Toiset lienevät tilanteesta vain tyytyväisiä päästessään eroon ainaisesta hössötyksestä ja aikataulusäheltämisestä.

Monen asian voi kokea ja yhteyttä sukulaisiin voi pitää netin välityksellä, mikä on hieno juttu, muttei laisinkaan sama kuin fyysinen kanssakäyminen – nettijoulu on jo sanana aivan yhtä päälle liimattu kuin aiemmin tänä vuonna viljelty etävappukin.

Siinä missä toisille ylimääräisen rahanmenon poisjääminen on tervetullutta, toisille se on laiha lohtu. Samalla joulunaika tuo kuitenkin tullessaan erinomaisen tilaisuuden pestä omat kädet kaikesta vaivannäöstä ja auttaa paikallisia yrittäjiä esimerkiksi tilaamalla karjalanpiirakat ja muut jouluruoat tällä kertaa kokonaan valmiina.

Kaikista muutoksista huolimatta suomalaisen joulun ydin on ja pysyy, ja tulee jopa tänä vuonna esille paremmin kuin pitkään aikaan: rauha. Jos suomalaisen joulun henki pitäisi tiivistää yhteen sanaan, tiivistäisin sen siihen.

Tekopirteä ei tarvitse olla eikä nettijoulua tarvitse viettää, mutta harmittelemisen sijasta kannattaa keskittyä siihen hyvään, mitä tämä joulu tuo tullessaan. Vuoden päästä kaikki voikin olla jo ennallaan.

Kommentoi

Hae Heilistä