Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Cirsti

46-vuotiaan elämänohjeet

Olen kirjoittanut tätä kolumnia kahdeksan vuotta. Se on pitkä aika ihmiselämässä. Sinä aikana minullekin, henkilölle nimimerkin takana, on tapahtunut kaikenlaista. Parisuhteita ja eroja. Lasten varttumista. Vanhusten kuolemia. Työ- ja yöelämää. Monia asioita, joita elämään yleensäkin kuuluu: iloja ja suruja, hyviä ja vähemmän hyviä kuukausia ja vuosia.

Tämä kolumni on nyt virallisesti viimeinen. Koronavuoden päätteeksi lopetan kolumnoinnin ja ratsastan kuvaannollisesti auringonlaskuun.

Isotätini kuoli viime viikolla satavuotiaana, samalla viikolla kun itse täytin 46. Aloin laskea, paljonko minulla on elämää jäljellä, jos sukuni naisten eliniänodotteeseen on uskominen. Laskin, että olen korkeintaan elämäni puolivälissä.

Viimeisessä kolumnissa on tapana kiittää lukijoita ja kertoa joku syvällinen viisaus. Valitettavasti en edes kahdeksassa vuodessa ole ihmisenä kauheasti kirkastunut. Hauskaa minulla on toki ollut sekä siviilielämässäni että teidän kanssanne – varsinkin sen sedän, joka soitteli kolumneistani kimpaantuneena päätoimittajalle. Terveisiä!

Halusin kuitenkin antaa muutaman elämänohjeen. Koska olen sellaisessa huono, katsoin Googlesta, millaisia elämänohjeita esimerkiksi satavuotiaat antavat. Itse olen melkein puolivälissä, joten minulla pitäisi olla vähintään viisi elämänohjetta (keskimäärin satavuotiaat antavat aikakauslehdille kymmenen ohjetta).

Tässä siis asiat, jotka olen oppinut tähän mennessä.

1. Älä välitä niin hirveästi siitä, mitä muut ajattelevat. Muut eivät ehdi ajatella sinua, koska he ajattelevat sitä, mitä muut heistä ajattelevat.

2. Pidä huolta omasta tomumajastasi. Se vanhenee joka tapauksessa, halusit tai et. Sitä kannattaa vähän rasittaa, sekä aivoja että muita osia.

3. Harrasta seksiä. En ole koskaan kuullut kenenkään sanovan kuolinvuoteellaan, että kylläpä kaduttaa kun paneskelin niin paljon.

4. Yritä pitää hauskaa. Maailmassa on paljon pönötystä ja tärkeilyä. Sinun ei tarvitse osallistua siihen.

5. Varatun kanssa sutina päättyy yleensä murheellisesti.

Kuudennen bonusohjeen kävin varastamassa satavuotiaalta Arvilta internetistä. Olisin varmaan samaa mieltä, jos sauvakävelisin:

6. Älä käytä sauvakävellessäsi liian pitkiä sauvoja, ne ovat hölmön näköiset.

Ja koska haluaisin lopettaa tämän kolumnin jotenkin fiksusti, otin seitsemännen ohjeen viisaalta vanhalta ystävättäreltäni, joka puolestaan lainasi sen Kummeli-valmentaja Vormistolta:

7. Purista perseellä normaalisti.

Viimeinen on yllättävän tärkeä asia. Tiedät sen viimeistään, kun täytät 46.

Mukavaa päättyvää vuotta kaikille Heilin lukijoille!

Kommentoi

Hae Heilistä