Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Kuin osa suurta kaikkeutta

Ilja Teppo juttelee tässä lehdessä uuden joululaulun tekemisen vaikeudesta ja tunnustaa, että kyllä hän itse niistä vanhoista tutuista tykkää.

Niin tuntuvat tykkäävän muutkin. Kun toimittaja kysyi Facebookissa kavereiltaan, millaisen korona- ja ilmastonmuutosjouluun sopivan laulun he haluaisivat kuulla, monikaan ei kaivannut nimenomaan jouluun 2020 liittyvää täsmäsanoitusta.

Vanhoista löytyy lohtua myös näihin tunnelmiin. Ilja Teppokin nosti esiin Pekka Simojoen uusklassikon Tulkoon joulu, jossa puhutaan taakse jätetystä syksyn lohduttomuudesta ja joulun sanomaan liittyvästä uudesta mahdollisuudesta.

Samaa henkeä on suomennoksessa, jonka Juha Vainio ja Jukka Virtanen tekivät John Lennonin lauluun Happy Xmas (War is Over).

Näin pääsimme jouluun, on valkea maa

Vaan ystävät rakkaat, on toivottavaa,

Että jouluilon jälkeen vielä iloita vois

Ja tulevat päivät veis pelkomme pois.

Kaikki eivät ole jouluihmisiä, ja heilläkin on omat suosikkinsa.

Jarkko Martikainen totesi jossakin haastattelussa, että hän ei tee joululauluja, vaan jouluun liittyviä lauluja. Samaa olisi voinut sanoa aikanaan Gösta Sundqvist. Molempien lauluissa on ihmisiä, joilla ei mene ihan hyvin.

Monen suosikki on J. Karjalaisen Lännen-Jukkana levyttämä Hoopon joulu, missä ollaan köyhien ihmisten täyttämässä chigacolaisessa pahvimökissä jouluyönä 1925.

Ajan kulku on vahvasti läsnä joulussa ja tietoisuus laulun historiasta lisää siihen liittyvää tunnelatausta.

Jouluyö, juhlayö erikielisinä versioina on synnyttänyt molempiin maailmansotiin liittyviä tarinoita, joissa kerrotaan spontaaneista tulitauoista, kun molemmin puolin rintamaa on samaan aikaan rauhoituttu laulamaan samaa säveltä.

Koskettava on jo laulun syntytarina. Franz Gruberinhan kerrotaan säveltäneen sen, koska Pyhän Nikolaoksen kirkon urut Oberndorfin kylässä olivat korjauskelvottomat jouluna 1818, jolloin Eurooppa toipui Napoleonin sodista.

Joulu on samaan aikaan henkilökohtainen ja yhteinen yli sukupolvien ja maantieteellisten rajojen.

Taitava lauluntekijä onnistuu koskettamaan sielua, vaikka vesisateet ovatkin vienet laulun syntyhetken pakkaset ja lumihiutaleiden leijailun. Yksi onnistujista oli Vexi Salmi.

On jouluyö, sen syvä rauha leijuu sisimpään

Kuin oisin osa suurta kaikkeutta

Vain kynttilät ja kultanauhat loistaa hämärään

Vaan mieleni on täynnä kirkkautta.

Kommentoi

Hae Heilistä