Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Hanna-Mari Lappalainen

Mörkö nimeltä burnout

”Horjutko jaksamisesi rajoilla?” kysyi Ylen artikkeli 8. marraskuuta. ”Ei kai näin nuorena saisi uupua”, totesivat nuoret omasta uupumuksestaan. Vastaaviin uutisiin on voinut törmätä etenkin tänä vuonna useissa eri medioissa.

 

Lokakuun lopussa yliopisto-opiskelija Minna Majaniemi julkaisi Instagram-tilillään Helsingin yliopiston suositukseen perustuvan laskelman, jonka mukaan seitsemän viikon jakson aikana pitäisi suorittaa 15 opintopistettä. Yksi opintopiste taas vastaa 27 tunnin työtä. Jos viikonloput tahtoo pitää vapaana, opiskelijan tulisi siis käyttää opiskeluun 11,6 tuntia päivässä. Tuohon tuntimäärään ei sisällytetty taukoja.

 

Ylen jutussa haastateltiin työelämässä olevia nuoria aikuisia, ei opiskelijoita, mutta opiskelijoiden tämänhetkinen tilanne tuntuu antavan suuntaa sille, mitä on luvassa, kun pääsee työelämään – jos pääsee. Yhä useammille nuorille työ näyttelee elämässä aina vain tärkeämpää osaa; työn halutaan olevan merkityksellistä, täyttäähän se joka tapauksessa niin suuren osan loppuelämästä. Mitä merkityksellisempää työ on, sitä enemmän siinä todennäköisesti koetaan paineita onnistua ja edetä, ja jokainen moka tuntuu helposti valtavalta.

Etenkin opiskelujen ohessa töitä tekevät saattavat saada ristiriitaisia ohjeita: toisesta suunnasta muistutetaan olemaan palamatta loppuun ja toisesta patistetaan etenemään opinnoissa, etteivät kurssit jää varmasti roikkumaan. Eikä tämä suinkaan ole yksittäisten opettajien syytä – ainakin omalle kohdalleni sattuneet opettajat ja professorit ovat todellakin tehneet parhaansa opiskelijoiden eteen.

 

Omien opintojeni ollessa vielä kesken koin, että aikuisena ihmisenä olen aina viime kädessä itse vastuussa loppuun palamisestani; vaikka joku patistaisi aina vain enemmän, täytyy osata puhaltaa pilliin silloin, kun se sitä vaatii. Harvemmin käy niin, että joku muu tekee sen puolestasi, ja silloin todennäköisesti on jo myöhäistä muutenkin.

Opettajat sanovat usein korkeakouluasteella suoraan, että tietyn jakson aikana ei ole hyvä tehdä muita töitä, sillä kurssit itsessään vaativat opiskelijoilta niin paljon uurastusta. Kehotus lähinnä masentaa heitä, joiden on rahallisen tilanteensa takia käytännössä pakko tehdä töitä joka tapauksessa.

 

Miksi loppuun palaminen on nykyisin aina läsnä oleva, nurkan takana odottava ja painostavaa ilmapiiriä luova mörkö? Paine nuorten aikuisten opinnoissa edistymiselle, töiden tekemiselle ja menestymiselle tulee ulkopuolelta, yhteiskunnan rakenteista ja sen yhä niin syvältä kumpuavasta protestanttisesta työetiikasta. Työolotutkimuksen mukaan kiire työssä on myös viime vuosina lisääntynyt, joten yhtälö on valmis.

Lokakuussa professori Juha T. Hakala totesi MTV:n haastattelussa, että työelämässä on paljon ylilaatua. Välillä, tai vähän useamminkin, on siis ihan ok tehdä asioita seiskan tai kutosen tasoisesti – että ehtisi elääkin välillä.

Kommentoi

Hae Heilistä