Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Hanna Käyhkö

Söisikö tuoretta vai vanhaa?

Kotimainen kala halutaan nyt suomalaisten lautasille. Suomen Kuvalehti uutisoi viime viikolla, että maa- ja metsätalousministeriö on laatinut kalan käytön lisäämisestä edistämisohjelman, joka on nyt lähetetty lausuntokierrokselle.

Ohjelma on kunnianhimoinen: tavoitteena on, että vuonna 2027 suomalaiset söisivät ravitsemussuositusten mukaisesti viikossa keskimäärin 2,5 annosta kalaa nykyisen 1,7 annoksen sijaan. Varsinaisesti suurempi haaste on se, että tämän kalan pitäisi kasvaa Suomen vesissä.

Tunnetusti isot laivat kääntyvät hitaasti. Me suomalaiset olemme tottuneet viime vuosikymmeninä syömään lohta. Suomessa ostetusta kalasta peräti 80 prosenttia tulee ulkomailta – pääosin Norjasta ja Ruotsista.

Tämä on toki varsin älytöntä: kansa, joka asuu puhtaiden ja kalaisten järvien keskellä, syö kalaa, joka on kasvanut mitä kyseenalaisemmissa kalankasvatuslaitoksissa, pakattu ja kuskattu pahimmillaan tuhansia kilometrejä.

Mutta lohi on edullista ja helppoa käsitellä: kilohinta pyörii halvimmillaan kymmenessä eurossa ja isot ruodot irtoavat vaivattomasti kömpelönkin kokin käsissä. Lohta on myös aina tarjolla. Kaupan kylmäaltaan äärellä on niin näppärä tarttua tyhjiöpakattuun rasiaan, josta syntyy päivällinen perheelle tuosta vain.

Jotenkin arkijärjellä vaan tuntuu, että maailmassa on virhe, jos kaiken tuon rallin jälkeen norjalainen lohi on halvempaa ja helpommin saatavilla kuin Pyhäselässä elellyt ja sieltä pyydetty kotimainen kala.

Pääministeri Sanna Marinin hallituksen suunnitelmissa on nyt saada tämä kelkka käännettyä.

Ohjelman tavoitteena on kasvattaa kotimaisen kalan syöntiä, jalostusta, vientiä ja kalan kasvatusta. Ministeriön laskelmien mukaan tämä voisi kasvattaa kalatalouden yritysten kokonaisarvoa 70 prosenttia 1,7 miljardiin euroon ja lisätä alan työpaikkoja 5 000:sta 8 000:een.

Aivan tyhjän päältä ei hallituksen tarvitse kalatavoitteineen ponnistaa: lähiruoka on viime vuosina elänyt kasvun vuosiaan.

Esimerkiksi Pielisen Kalan kotimainen vastine tonnikalalle sai suorastaan startin räjähtävän äskettäin. Samoin pakastealtaasta löytyvät särkipullat ovat päätyneet monen perheen arkiruuaksi.

Moni vakuuttaa, että haluaisi syödä nimenomaan lähellä tuotettua, eettisesti kestävää ruokaa.

Valitettavasti pelkät kauniit ajatukset eivät kanna pitkälle: valintoja tehdessä kaupan hyllyllä hinta, tottumus ja tarjonta ratkaisevat.

Toivoa sopii, että kotimaisen kalan käyttöä lisäävät toimet edistävät sitä, että markettien hyllyillä olisi pian haukea, särkeä ja mitä vain suomalaisjärvien aarteita helpossa muodossa –ja siihen hintaan, että kala-ateria ei ole vain pyhäpäivän herkku.

Luulen, että aika moni meistä valitsisi mieluummin lautaselleen edellispäivänä kolkatun, lähivesissä villinä ja vapaana kasvaneen kalan kuin Norjanmeren kasseissa kasvaneen ja monta päivää automatkaakin tehneen lohen.

Kommentoi

Hae Heilistä