Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Katja Kolehmainen

Valoa kohti

Olen uutisnarkomaani. Olivatpa uutiset hyviä tai huonoja, niitä on vain säännöllisesti seurattava kaikista mahdollisista kanavista.

Kuluneen vuoden aikana päällisin tunne on ollut, että maailman meno on lopullisesti mennyt hulluksi, kuin jossain huonosti kirjoitetussa tieteisromaanissa. Ja kaiken sen päälle vielä iski globaali pandemia, joka lopullisesti muutti maailman menon ennustettavuuden ja ennakoitavuuden nopeasti muuttuviksi poikkeustiloiksi, uudeksi normaaliksi.

Ilo Joe Bidenin voitosta, perinteisen läntisen demokratian voitosta, toi valoa pimeyteen. Josko maailma sittenkin palautuisi edes hieman paremmaksi paikaksi elää.

 

Viisi vuotta sitten tutustuin erääseen newyorkilaiseen kirjailijaan, Naomiin. Ystävyytemme aikana Naomi on sukeltanut syvälle suomalaiseen yhteiskuntaan, sen historiaan ja saavutuksiin. Vuosien aikana olemme käyneet useat yhteiskunnalliset keskustelut.

Naomille Suomi näyttäytyy demokratian mallimaana, mikä on perustuslaista lähtien pyritty rakentamaan aidosti tasa-arvoiseksi kaikille kansalaisille. Kokemuspohjan ajatteluunsa hän on kerännyt hyvin pitkälti kohtaamisistaan Pohjois-Karjalassa. Olisi helppoa vain ylpeänä suomalaisuudesta myötäillä hänen havaintojaan, mutta onko meillä siihen varaa?

Arjessa törmään etenkin nuorten aikuisten parissa mielipiteisiin, joissa kyseenalaistetaan poliittisen järjestelmän, parlamentaarisen demokratian arvo. Politiikkaa ei arvosteta. Sen sijaan päätöksenteko piiloutuu, erilaiset ääriaatteet ja eriytyminen nostavat kannatustaan ja uutisten sijaan luotetaan yhä enemmän ryhmittymissä muovautuviin toisiin totuuksiin.

 

Maakuntapäivänä näin järjestökollegani Elina Pajulan olkapäillä liehuvan ”Kuka kuulee köyhää” -laukun, kun Elina oli Pohjois-Karjalan maakuntaliiton palkittavana. Laukku oli hieno hiljainen kannanotto arvokkaassa tilaisuudessa. Hyvä yhteiskunta rakentuu siitä, että kaikki kansalaiset kokevat tulevansa kuulluiksi.

Toimiva demokraattinen päätöksenteko on monien eri mielipiteiden yhteen neuvottelemista. Yhteiskuntarauha ja yhteiskunnan vakaa kehitys edellyttävät kansalaisten uskoa ja luottamusta järjestelmään ja sen toimivuuteen. Ensi vuonna on kunnallisvaalit, eli nyt on hyvä pohdiskella politiikan ja demokratian perimmäisiä arvoja. Ehdokkaaksi on kunnioitettavaa ryhtyä ja äänestämällä voi vaikuttaa.

 

Myös positiiviset uutiset koronarokoteen kehitystyöstä tuovat pilkahduksen toivosta. Optimistissa arvioissa voisimme päästä koronasta eroon Suomessa ensi kesänä. Tähän optimismiin haluaisin kietoutua kurjan tapahtumavuoden jälkeen. Jo pelkkä ajatusleikki auringosta ja rokista ihanan ihmismassan keskellä Laulurinteellä tai kulttuuritorin kuulijoiden ja kauppiaiden täyttämästä kauppatorista tuntuu tällä hetkellä epätodelliselta mutta niin toivottavalta unelta.

 

Vielä hieman ystävästäni Naomista. Seikkailut eri puolilla Pohjois-Karjalaa ja syvähyppy suomalaisuuteen on jalostumassa kirjaksi, jota mielenkiinnolla odotan. Kunhan se julkaistaan, kerron siitä sitten lisää ja lupaan kirjoittaa kirjasta arvostelun Heiliin teille lukijoilleni.

Kommentoi

Hae Heilistä