Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Virpi Eronen

Kyräilyrokotetta odottaen

Kun maailma alkoi muuttua koronapandemian vuoksi äkisti, piti meidän yrittää sopeutua uuteen tapa- ja toimintakulttuuriin. Valitettavasti evoluutio, myöskään kulttuurievoluutio, ei tapahdu hetkessä. Me suomalaiset olimme juuri oppineet halaamaan onniteltaessa ja jopa tavattaessa! Teimme halikulttuurin läpiviemiseksi töitä parikymmentä vuotta. Ja kun aito kosketus alkoi olla arkea, piti siirtyä turvaväleihin. Ystäviä tavatessa tuntuu iholla kipu halaamisen kaipuusta, niin hyvin olimme oppineet ottamaan fyysistä lämpöä vastaan.

Joutavanpäiväinen kättely sen sijaan saa mädäntyä romukopassa: kun lautakunnat ja muut turhanpäiväiset työryhmät ennen vanhaan kokoontuivat, pyörittiin pyöreän pöydän ympärillä kuin piirileikkiä ja napattiin silmiin katsomatta nopea käsikosketus kansantanssinomaisesti. Ei, ystäväni, se ei ole tervehtimisen tarkoitus! Jos vielä joskus tapaat ihmisen, kohtaat juuri hänet, katso silmiin ja puhuttele nimellä: siinä te olette läsnä toisillenne vaikka sen lyhyen 10 sekuntia. Ja jos vielä joskus saat antaa halin, pyrähtävät kaikki hyvänolon hormonit elämän formularadalle, ja odotettavissa oleva elinikä jatkuu ainakin tunnilla jokaista tapaamista kohti!

Nyt me opettelemme olemaan turvavälin päässä, kasvot maskittuina, yrittäen lukea toisiamme pelkästä verhotusta äänestä. Joskus saatamme etäpalaverissa nähdä hitaasti, pätkitellen ja rakeisesti liikkuvan pään tai osan otsaa kuvaruudun alareunassa! Yritämme epätoivoisesti tuntitolkulla tulkita pikkuoravien metallisista äänistä sekä kahden kirjaimen heiluvista pallukoista, kuka mahtaa puhua ja onkohan hän tosissaan!

Mutta ei niin pahaa ettei hyvääkin! Olemme koronan ansiosta keskimäärin terveempiä, kun kukaan ei uskalla mennä lääkäriin, etätöitä voi tehdä sairaana ja käsidesi sekä koskemattomuus ovat tappaneet muut taudit. Liikuntavammoja syntyy vähemmän, kun kaikki digittävät kotona. Grillijonojen vaarallisuusaste on alentunut alkoholitarjoilujen hiljennyttyä.

Ja mikä ihmeellisintä: lapset viihtyvät koulussa! Pulpeteissa istuu onnellinen lapsikatras, joka kuuntelee, kun joku ihan oikeasti opettaa. Koulujen ruokaloissa syödään innolla hyvää kouluruokaa lautaset tyhjiksi ja välitunneilla leikitään kavereiden, ihan oikeiden ihmisten, kanssa. Isät ja äidit laittavat jälkikasvun ilolla koulutielle talon hiljentyessä parhaillaan jopa kuudeksi tunniksi.

Mutta mikä tauti poistaisi kyräilyn, naapurikyttäyksen ja kiinnostuksen toisten (kaapattuihin) terveystietoihin? Mikä virus estäisi ilkeilyn, selän takana toimimisen ja epärehellisyyden? Missä on rokote vääristyneeseen vallankäyttöön? Löytyisikö bakteeri, joka palauttaisi inhimillisyyden ja aitouden? Mikä rutto tappaisi huutamisen, loukkaamisen ja oman edun tavoittelun? Näitä pandemioita odotellessa, pölyaivastusta väkijoukoissa pidätellen ja naamioituneena kirjavaan maskiin katoaa utopisti tapaamattomuuden tapoja tavoittelevaan tavattomuuteen.

Kommentoi

Hae Heilistä