Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Hanna Käyhkö

Monimiljönäärin mentävä aukko

Joensuun kaupunginvaltuusto nuiji maanantai-iltana pöytään pari virkamiehiä ja vallanpitäjiä piinallisen pitkään työllistänyttä kaavaa. Kauppahallin rakentamisen Siltakadun puolelle salliva Kauppatorin kaavamuutos syntyi lopulta verrattain kivuttomasti. Sen sijaan päätös ravintola Wanhan Jokelan purkamisen sallimisesta sähköisti valtuuston tunnelman vielä viime metreilläkin. Lopulta päätös syntyi äänin 48–11.

Vaikka Jokelan ovet ovat olleet säpissä jo pian kymmenen vuotta, ei railo leirien välillä tunnu kapenevan.

Moni kaupunginvaltuutettu olisi yhä halunnut palauttaa Jokelan kohtalon uudelleenkäsittelyyn.

Vastapuoli puolestaan vetosi siihen, että päätös on lopultakin syytä saada tehtyä, kun mitään ratkaisevaa uutta ei tullut puheenvuoroissa esiin.

Kaupunginvaltuutettu Antti Saarelainen (vas.) vetosi puheenvuorossaan siihen, että Jokelan purkaminen vie mennessään ison palan kaupungin kulttuurihistoriaa ja rakennusarkkitehtuuria. Saarelainen muistutti Torikadun puutalojen kohtalosta: rakennukset olivat vuosia purku-uhan alla, kunnes monien mutkien kautta tontti päätyi yksityiseen omistukseen, ja nyt tontilla seisoo komean remontin jälkeen kaksi kaupunkikeskustan kruununjalokiveä. Oheen toki on noussut arvokkaita kerrostaloja, joilla tontin omistajatahon voi olettaa pääsevän ainakin suunnilleen jaloilleen mittavista vanhojen hirsitalojen remonteista.

Olisiko Jokelan elämässä vielä voinut kääntää kokonaan uuden sivun? Ehkäpä. Mutta se taitaisi vaatia nostalgiannälkäisen monimiljonäärin, joka haluaisi lähteä kunnostamaan rakennusta sen kaikilla ehdoilla. Ja niitä ehtoja riittää.

Jokelasta laadittiin tänä vuonna uudet kunnostusarviot. Vaikka mukana prosessissa olivat korjaavan perinnerakentamisen ammattilaiset, eivät loppupäätelmät olleet kovinkaan lohdullista luettavaa: rakennus olisi vaatinut isoja peruskorjauksia jo 1970-luvulla tai viimeistään 80- ja 90-luvulla.

2020-luvulla ollaan jo niin myöhässä, että monimiljonäärinkin tehtäväksi taitaisi jäädä uuden ulkokuoren naamioiminen mahdollisimman entistä muistuttavaksi.

Saga Jokelan ympärillä ei toki välttämättä vielä ole aivan ohi, vaikka ylintä kunnallista päätäntävaltaa käyttävä kaupunginvaltuusto päätöksen saikin tehtyä. Päätöksestä voi yhä valittaa hallinto-oikeuteen. Nyt jää nähtäväksi, kuinka väsyksiin rakennuksen puolustajat on ajettu.

Ilmapiiristä on aistittavissa, että moni Jokelan suojelua kannattanut ei enää jaksa ”kun tähän lopputulokseen tullaan lopulta kuitenkin”.

Toivoa sopii, että tästä vuosien prosessista – joka ei todella ole ollut kannattavaa kenenkään vinkkelistä – voisi edes oppia jotain.

Tässä kaupungissa on edelleen monia upeita, vanhoja rakennuksia. Toivottavasti niiden kohtalo ei ole tulevina vuosikymmeninä sama kuin Jokelan. Kunpa näinä ikuisina kurjuuden aikoina jostain löytyisi rahaa ja myös halua sen verran, että vanhat rakennukset remontoitaisiin ajallaan ja huolella.

Kommentoi

Hae Heilistä