Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Aada Karhinen

Arki on parasta

Kun korona sulki koulujen ovet kiinni, me opiskelijat ajattelimme, että pärjäämme etäopetuksessa ja pysymme positiivisena, vaikka tilanne oli huono. Moni saattoi ajatella silloin: ”Jee, koulut menivät kiinni ja saa olla kotona!”.

Etäopetus ei tosiaan kuulostanut huonolta ajatukselta, eikä se siinä vaiheessa sitä ollutkaan. Aamulla ei tarvinnut valmistautua kuin ainoastaan siihen, että herää oikeaan aikaan etäoppitunnille. Se tuntui jotenkin luksukselta.

Omalla kohdallani aamupäivät kuluivat verkkotehtäviä tehdessä sekä kahvia juodessa.

Päivittäisen etäopetuksen jälkeen en keksinyt oikein mitään järkevää tekemistä. Piti vältellä ihmiskontakteja, eikä tehnyt mieli mennä ulos, sillä tiesin, että siellä ei ole mitään hauskaa, mitä tehdä yksin. Arki alkoi tuntua samalta kuin ennen, mutta kovin tylsältä.

En olisi voinut kuvitellakaan koulujen kiinni mennessä, että etäopetus ja koronatilanne saa ihmisen väsymään niin paljon.

Ennen kesälomalle pääsyä tein koulun näyttötyön, jossa piti tehdä etähaastattelu videomuodossa ja editoida se.

Tietokone olisi editoimiseen parhain väline, sillä siinä olisi oikeat editointiohjelmat. Minulla kun ei kotona tietokonetta ollut, jouduin tyytymään iPadiini. Editoiminen oli tosi haastavaa. Näyttötyön sain kuitenkin lopulta valmiiksi, vaikka turhauttikin, että siitä ei tullut läheskään sellainen minkälainen piti.

Kun pääsin kesälomalle, huomasin, että ei oikein jaksa sosialisoitua tai ulkoilla. Etäopetus ja verkkotehtävät taisi viedä viimeiset voimat minusta. Ajattelin siinä vaiheessa, että lähikontaktiopetus olisi erittäin paljon mukavampaa ja helpompaa.

Kun koulut olivat auki, tapasin kavereita, pääsin liikkumaan, ja arjessa oli tietynlainen rytmi. Ja arjen rytmin takia muistin liikkua tarpeeksi, syödä säännöllisesti ja nukkua kunnolla.

Aloin pikkuhiljaa huomata itsessäni ärtyneisyyttä sekä masentuneisuutta. Korona teki minusta hirviön. Positiivisuus, ilo sekä innostuminen olivat haihtuneet pois. Kesässäkään ei ollut hirveästi iloa, kun kaikki tapahtumat peruttiin eikä ollut mitään mitä odottaa, paitsi koulujen alkaminen.

Kun vihdoin koitti se päivä, jolloin koulut avattiin, minusta oli ihanaa, että pääsee takaisin arkeen sekä kouluun, vaikka yleensä moni ajattelee koulun alkamisen negatiivisesti. Olin yhden päivän koulussa, jonka jälkeen aloin etsiä itselleni työharjoittelupaikkaa. Ajattelin, että en minä työharjoittelupaikkaa löydä, enkä tiennyt, mitä edes halusin tehdä.

Lopulta uskaltauduin hakemaan harjoittelupaikkaa, joka kiinnostaa minua, ja pääsin tänne Karjalan Heilille. Nyt kun ensimmäisiä päiviäni täällä olen viettänyt, arki on alkanut tuntua hyvältä.

Yhteydenpito lähimmäisiin ei tunnu enää vaikealta ajatukselta, urheilu ja muu liikkuminen tuntuu vapauttavalta ja toimii esimerkiksi stressin poistajana.

Kun arkinen rytmi on saatu taas ennalleen, pikkuhiljaa ilon palaset, jotka korona vei, palasivat paikalleen. Koronan takia opin arvostamaan elämää ja arkea entistä enemmän.

Kommentoi

Hae Heilistä