Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Voi mikä ihana syksy

Urheiluromantikko saa nauttia täysillä nyt, kun pesäpallokausi on huipentumassa ja jääkiekkokausi alkamassa.

Joensuun Mailan superpesismiehistö on tehnyt tähän saakka sen, mitä siltä on odotettukin, mutta että Kiteen Pallon nuori miehistö venyi noin hienoon kauteen! Sitä katsellessa moni JoMankin kannattaja on kokenut lämpimän ailahduksen rinnassaan, sillä Rantakentällähän moni meistä on kokenut pesäpalloilullisen ensirakkautensa.

Tähän lehteen haastateltu JoMa-fani ja pelimannimestari Tuomas Kinnunenkin kertoi oppineensa seuraamaan isänsä mukana aikoinaan jo Kiteen Urheilijoita. Mies saikin vastattavakseen kysymyksen, vieläkö KiPalla on joku nurkka hänen sydämessään.

– Minnepä se sieltä lähtisi, Kinnunen myönsi.

Sitten on tämä Joensuun Kiekko-Pojat.

Siis Joensuun Kiekko-Pojat, JoKP, ihan virallisesti – se seura, jonka logoa joensuulaiset oppivat rakastamaan, ja jota alettiin kutsua lempinimellä Jokipojat. Kevään 1994 konkurssista alkoi vaihtuvien sarjatasojen ja alati muuttuvien nimien korpivaellus, jolta on nyt palattu kotiin. Taas ovat niin nimi ja sen lyhenne kuin logokin tutut ja rakkaat.

Päivänurmen veljekset Jari ja Jussi tekivät tänä kesänä kulttuuriteon tuomalla logon näkyville Toripubinsa tiskiin. Logo iskee sieluun. Yksi ainoa silmäys palauttaa muistoja ja tunnelmia.

Itselläni on kolme tärkeää kaupunkia: Iisalmi, Joensuu ja Tampere.

Vuosina 1982–85 leikin Joensuussa opiskelijaa, ja tuolloin jääkiekon seuraaminen oli selkeää: alasarjoissa kannatin Iisalmen Peli-Karhuja, silloisessa I divisioonassa Joensuun Kiekko-Poikia ja liigassa Tapparaa. Kuvioi rikkoutui, kun IPK keväällä 2016 nousi Mestikseen samalle sarjatasolle Jokipoikien kanssa. Ärjypaitojen lempinimellä tuolloin kulkenut joukkue tipahti auttamatta Suomen toiseksi ylimmän sarjatason suosikkilistallani kakkoseksi. Vihainen sudenpää pelipaidan rintamuksessa ei vain sisältänyt samaa tunnelatausta kuin karhulogo.

Sitten tuli kesä 2020 ja ihastelin Torikahviossa 80-luvulta tuttua logoa ja sanaa KIEKKO-POJAT.

Ei, ei noussut JoKP mielessäni IPK:n ohi, mutta voi kuinka lämpimän ailahduksen tunsin rinnassani.

Ja kuinka lämpimän ailahduksen tunsinkaan rinnassani, kun muutama vuosi sitten tosi pitkän tauon jälkeen astuin taas sisään Rantakentän portista. Oli kuin kotiini olisin palannut.

Ei sekään tarkoita, että hylkäisin JoMan, joka ehti jo valloittaa sydämeni, mutta hyvältä on tuntunut seurata, millainen henki KiPassa nyt vallitsee.

Kommentoi

Hae Heilistä