Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Jaetaan jatkossakin ne aamut ja lehdet

Työkaveri kertoi riipaisevan tarinan ystäväpariskunnastaan.

Maakuntalehti jossakin päin Suomea – ei Pohjois-Karjalassa – oli lopettanut oman lehtensä jakamisen pariskunnan kesäiseen osoitteeseen, ja samalla oli lakannut myös Helsingin Sanomien jako.

– Sehän oli niille järkyttävä paikka, kertoi työkaveri.

– Ne olivat tottuneet viettämään kesäpäivisin tuntikaupalla aikaa sanomalehtiensä kanssa. Kommentoivat juttuja ja vaihtoivat välillä lehtiä.

Niinpä. Yksi parisuhteen ihanuuksista on yhteinen aamiaispöytä, johon kuuluu lehtien – ja nimenomaan paperilehtien – lukeminen.

Ei se sama asia ole, jos kumpikin tuijottaa jotain älylaitetta. Yhteen kuulumisen tunnetta luo nimenomaan paperin rapina, leppoisa kommentointi ja jossain vaiheessa jommaltakummalta tuleva kysymys: joko sinä olet sen Hesarisi lukenut, kun minä olen jo lukenut tämän maakuntajulkaisun?

Lehtituokion jälkeen kesäpäivän viettoa voi jatkaa muulla tavoin, voi vaikka mennä takaisin sänkyyn.

Raha toki ratkaisee ja lehtien talouspaineet ymmärtää. Paperilehden jakaminen on kallista, ja netistähän ihmiset joka tapauksessa uutisensa lukevat.

Mutta kun kyse ei ole pelkästään uutisten lukemisesta. Paperiset lehdet ovat elämäntapa. Kesäinen aamu alkaa yhä monelle meistä postilaatikolle tepastelulla, sään haistelulla ja kahvin tuoksulla. Ne ovat nautintoja meillekin, jotka elämme yksin.

Parisuhteessa eläville, muistelee nimimerkki Uusiopoikamies, kaiken kruunaa se lehdenlukutuokion jakaminen.

Kyllä, jakelujen supistukset ovat ymmärrettäviä tilanteessa, jossa lehdet käyvät omaa eloonjäämistaisteluaan. Paperilehden rakastaja vain toivoo, että mahdollisimman nopeasti tapahtuisi se käänne, jonka väistämättä täytyy jossain vaiheessa tapahtua: että ihmiset tajuavat, kuinka paljon elämänlaatu paranee, jos netistä palataan pikkuisen aidompaan elämään päin.

Selvää on, että uutiset hankitaan netistä, mutta paperisille lehdille jää yhä elämysten antaminen. Tekstiä voi makustella ja taittoa ihastella ihanana kesäaamuna, jolloin mansikat maistuvat ja jättävät paperin päälle tipahtaessaan lehden sivulle punaisen jäljen...

Jep, haaveilua. Valtaosa vuodesta on arkea ja kiirettä, jolloin noihin tunnelmointeihin ei ole aikaa.

Antakaa meidän romantikkojen kuitenkin haaveilla, sillä silloin maailma menee lopullisesti päin helvettiä, jos yksipuolinen nopeuden ja käytännöllisyyden ihannointi tappaa meiltä kyvyn ymmärtää kauneutta, mikä löytyy hyvistä kuvista, taidokkaasta sanankäytöstä ja onnistuneesta taitosta.

Kommentoi

Hae Heilistä