Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Katri Hirvonen

Vuosituhannen loma

LOMA! Alkaneen loman hehkutukset ovat näinä päivinä sosiaalisen median peruskauraa. Itsekin sellaisen tein, ensimmäistä kertaa. Aiemmat palkkatyön suomat lomat olen kuluttanut työleireinä omassa puuhamaassani hevosfarmilla. Tänä vuonna moni asia on toisin, ja minun kohdallani se tarkoittaa vuosituhannen lomaa – ensimmäistä vapaata lomaa. Vapautta olen käyttänyt jo ruohon leikkaamiseen saksilla sekä ravaamalla ylös alas rappusia, jotka eivät vie minnekään.

Moni muukin kokee loman tänä vuonna uudella tavalla. Osalla loma meni jo, ainakin yrityksissä, joissa pakkolomien pelossa vuosilomat siirrettiin keväälle. Vaikka loma olisi vielä edessä, saattoi lomasuunnitelma ajaa pahemman kerran karille. Ehkei Välimeren hehku enää houkuttele. Lörtsy voittaa tapakset.

Lomasuunnitelmat saattoivat mennä totaalisen poskelleen. Ulkomaille ei vielä uskalla, mökki on verenhimoisten siivekkäiden valtakuntaa, kotimaassa ei tapahdu mitään. Ihmisten ilmoilla pitää väistellä virusta tai edes yrittää ymmärtää koronakammoisia kanssakulkijoita. Onkohan tulossa vuosituhannen tylsin loma. Tai piinaavin loma ikinä, jos kotitalon jykevien seinien sisällä onkin klassikkoromaanin huojuva talo.

Joku saattaa huokaista helpotuksesta ja viettää vuosituhannen ihaninta lomaa omassa rauhassaan. Ei tarvitse juosta kissanristiäisissä, ei tarvitse kohteliaisuuttaan osallistua vaivaannuttaviin sukukinkereihin. Kukaan ei ole tuppaantumassa kylään, eikä tarvitse väsyä vieraanvaraisena, iloisena isäntäväkenä. Introvertti iloitsee.

Vaan eipä ole lomaa kaikilla. Toisilta meni loman sijasta koko työpaikka. Vuosilomalaki on sallinut palkollisille lepoa ja palautumista työn lomassa jo melkein sata vuotta. Ensimmäiset lomailijat palasivat ahjon ääreen työn rasituksista virkistyneinä jopa viikon mittaiselta lomalta, luksusta! Mutta mistä palaudut, tai mihin, jos työtä ei ole.

Monille yrittäjillekin loma on kitkerä pala. Laki määrää maksamaan työntekijöille palkkaa viikkotolkulla biitsillä makoilusta, ja lomarahat päälle, mutta itsellä ei ehkä enää ole varaa edes pidennettyyn viikonloppuun. Kevään koronakooma toi aikaa loman pitämiseen, mutta vaikea on heittäytyä lomafiiliksiin, jos päässä takoo yötä päivää, kuinka tästä selvitään hengissä. Nyt ne, jotka selvisivät, saattavat olla enemmän kuin loman tarpeessa, edes sen vuosituhannen ainoan loman. Mutta nyt painetaan kuin viimeistä päivää, jos asiakkaita näköpiiriin eksyy.

Loma yksillä, kesä kaikilla. Onneksi on Suomen suvi, joka on avoinna 24/7. Nekin, jotka eivät lomaile, ehtivät nauttia kesästä edes osa-aikaisesti. Nyt on tilaisuus olla ihan turistina omilla kotikulmillaan. Mikromatkailu on kesän kuuminta hottia.

Ajoin pitkän tauon jälkeen Toriparkkiin. Tepastelin ympyrää etsien oikeaa uloskäyntiä. Olo oli hölmistynyt kuin Lontoon metroasemalla. Turha lähteä merta edemmäs kalaan, kun turistina voi sekoilla kotonaankin. Kuka bongaa vuosituhannen mikroimman lomakohteen ja eksoottisimman suomalaisilmiön?

Kommentoi

Hae Heilistä