Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Petri Varis

Kuudentoista minuutin retriitti

Luin artikkelin, jossa puhuttiin onnellisuudesta ja hyvinvoinnista. En ole elämäntaito-ohjeiden suurkuluttaja ja yleensä henkilökohtaisen kehittymisen vinkkilistat aiheuttavat välittömiä näppylöitä. Artikkelissa oli kuitenkin idea, jota pidin kokeilemisen arvoisena. Siinä neuvottiin meditoimaan kymmenen minuuttia kolme kertaa viikossa.

Meditoinnin suhteen ei annettu suurempia ohjeita, riittäisi kun olisi silmät kiinni puuhaamatta mitään. Tulokseksi luvattiin parempaa keskittymiskykyä ja mielenrauhaa.

Kymmenen minuuttia pötköttelyä. Suoritteen vaatimustaso ei vaikuttanut järin suuria uhrauksia vaativalta. Hommiin siis!

Ensimmäisenä päivänä asettauduin parvekkeelle, vaimensin viestintävälineet, ohjelmoin kellon hälyttämään ja suljin silmäni. Keskityin hengittelemiseen. Syke laski ja ajatukset rauhoittuivat. Aurinko lämmitti poskea ja tuulenvire hiveli. Aika tuntui mukavan pitkältä. Kellon soidessa olo oli rauhallinen. Tämähän toimii! Kohta olen mestaruustason mielenhallitsija ja mittelen mentaalisia voimiani Gandhin kanssa.

Toisena päivänä ajan raivaaminen oli haastavampaa. Löysin kolon kymmenminuuttiselleni tomaattikastikkeen muhiessa, juuri vieraiden saapumista odotellessa. Sama paikka, samat valmistelut. Silmät kiinni. Syke ei tahtonut laskea eivätkä ajatukset rauhoittua. Yskitti, mutta pidättelin. Kuuntelin alakerran ääniä ja mietin mitähän sille kastikkeellekin kuuluu. Avasin silmäni. Kuusi minuuttia oli kulunut. Poistuin keittiöön hämmentämään.

Kolmantena päivänä meditoiminen kävi mielessä, mutta sopivaa aikaa ei järjestynyt. Myöhemmin en edes muistanut koko asiaa.

Viikon tulos oli kuusitoista minuuttia silmät kiinni pötkötellen.

Koronakevät on muuttanut elämänrytmiä, kun elämä on keskittynyt koteihin. Aikaa on vapautunut, mutta samalla arkeen on soluttautunut jatkuva keskittymisen ja roolien jakautuminen. Kodit ovat muuttuneet työpaikoiksi, kouluiksi, kuntosaleiksi, ravintoloiksi ja päiväkodeiksi.

Etätyön myötä työajat ovat hämärtyneet, eivätkä arki ja pyhä eroa toisistaan. Päivistä puuttuvat siirtymät. Kaikki elämän osa-alueet ja roolit ovat läsnä yhtä aikaa, päällekkäin ja solmussa.

Korona on auttanut havaitsemaan, kuinka iso merkitys siirtymillä ja eri tiloilla on. Mökkitiellä hartiat rentoutuvat, työmatkalla ryhti suoristuu. Salille mennessä syke kohoaa jo tulevaa rääkkiä ajatellessa. Siirtymä auttaa keskittymään yhteen rooliin kerrallaan.

Kuudentoista minuutin meditaatioviikko oli herättävä kokemus. Samojen seinien sisällä tapahtuva korona-arki on murhaavaa keskittymis- ja rauhoittumiskyvylle. Jatkuvat keskeytykset ja päällekkäiset roolit kuormittavat aivoja. Uuden normaalin pidentyessä pelottaa, kuinka paljon uupumista, perheiden hajoamista ja luovuuden kuristumista tilanne aiheuttaa.

Nyt jos koskaan on syytä laskea suoritustasoa ja olla armollinen itselleen. Katkaista jatkuva uutis- ja someseuranta. Lopettaa vertailu muihin. Varmistaa, että kymmenen minuutin rako löytyy jokaisesta päivästä.

Kommentoi

Hae Heilistä