Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Katja Kolehmainen

Elämä tuntuu

Kaksi ja puoli kuukautta. Sen se koronanpirulainen on meidän elämästä kirjaimellisesti vallannut. Pohjois-Karjalassa ei ole kuukauteen ilmennyt uusia tartuntatapauksia. Kansa on jaksanut noudattaa hienosti sosiaalista eristäytymistä ja hygieniaohjeita. Läheisten terveys on huolestuttanut. Käsiä on pesty. Elämänmenon muuttunutta mallia on pitänyt ihan sulatella.

Aurinko lämmittää. Ihmisiä on alkanut palautua Joensuun katukuvaan. Ensi viikolla ravintolat aukeavat ja keväällä ovensa sulkeneet kivijalkaliikkeet avautuvat yksi toisensa perään. Siirtyminen kohti uutta normaalia on alkanut. Tuntuu jo vähän paremmalta, elämänmeno.

Koronapirulainen ajoi monet, varsinkin tietotyöläiset, kotikonttoreihin. Nosta käsi pystyyn, mikäli olet osallistunut Teams-kokoukseen, jossa vähintään yksi osallistuja on sanonut, että parta on ajamatta tai tukka pystyssä, joten jättääpi tällä kertaa kameran kytkemättä.

Samoin on muisteltu, milloinkas naama tuli viimeksi maalattua ihan muita ihmisiä varten. Nyt kampaamot ja kauneushoitolat, pelastakaa meidät metsäläiset takaisin ihmisten ilmoille. Kertokaa asiakkaille, kuinka teille voi ihan turvallisesti tulla. Ja vienosti vihjaiskaa, että on ihan hyvä idea taas siirtää kuontalon fiksaus teidän ammattilaisten tehtäväksi.

Oma hiusvärini on helmikuulta, leikkaus aviosiipan käsialaan ja kulmat lähes kalmanvaaleat. Tulossa siis ollaan, kauneuden ammattilaiset!

Käsi pystyyn myös ne teamsittäjät, jotka olette kuulleet jonkun sanoneen, että on ihana aloittaa aamu kokouksella, johon ei tarvitse pukeutua verkkareita kummemmin. Kyllähän suomalaiset ovat kovin käytännöllistä kansaa pukeutumisessa, mutta hei nyt on aika hylätä ne koronaverkkarit.

Kesäkin tuli ja yllätti. Nyt on aika harppoa kesävaateostoksille ja päivittää garderobi työkesään. Ihan omaksi ja kanssaihmisten iloksi. Myös talven aikana pituutta venähtänyt teini pitäisi vaatettaa kesään. Tulossa siis ollaan, vaate- ja kenkäkauppiaat!

Korona-arki muutti myös ruokailuun liittyvät rutiinit. Töiden ohessa piti huolehtia lounas myös etäkoululaiselle, ja vapaalla ei voinutkaan valita kokkauksen sijasta ravintolaan pyörähdystä. Onneksi osa ravintoloista sai nopeasti ulosmyyntinsä rullaamaan. Ruokakassien kotiin toimituksesta taisi tulla uusi normaali. Mutta hei, vielä kerran, käsi pystyyn ne, jotka haaveilevat jo hetkestä, kun voi pyörähtää lempiravintolaan syömään ihan rauhassa istuen toisten tekemää ja tarjoilemaa ruokaa. Tai aamukahveista torilla. Tulossa ollaan, todettakoon.

Mutta kaikkia kolhuja tämä uusi normaali ei kuitenkaan nopeasti korjaa.

Moni on ollut lomautettuna. Kaikilla ei ole työpaikkaa, minne palata. Monessa yrityksessä käydään eloonjäämistaistelua. Voisimmeko nyt korvata #stayhome, pysy kotona tunnuslause #saveyourcitycenter, pelastetaan oma kaupunkikeskusta -ajatuksella. Nyt on aika avata talous ja pelastaa paikalliset työpaikat. Turvaetäisyyksiä noudattaen, käsiä pesten. Elämän tarkoitus on elämä itse.

Kommentoi

Hae Heilistä