Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Cirsti

Rakkautta koronan aikaan

Koronavirus on paitsi kauhistuttanut, myös inspiroinut ihmiskuntaa. Internet on täynnä hauskoja meemejä aiheesta. Eräs parhaista on koronan Tinder-ilmoitus:

”Olen uusi kaupungissa, haluaan pitää hauskaa, juuri tullut Kiinasta, viihdyn ulkoilmassa, erityisesti väkijoukoissa. En pidä kumppanissa kasvo- enkä silmäsuojuksista, lääkärit älkööt vaivautuko. Anna minulle mahdollisuus, salpaan henkesi ja pidän sinua päiväkaudet sängyssä!”

Sain meemin italialaiselta ystävältä. Hän on istunut kotona monta viikkoa. Voi olla, että mekin istumme kotona monta viikkoa. Muutkin kuin vanhukset. Roomassa, jossa ystäväni asuu, ei vielä olla nähty ruumisrekkojen karavaaneja. Toivottavasti ei nähdäkään.

Toinen ystäväni New Yorkissa häkeltyi siitä, että ihmiset yhä kävivät treffeillä.

”Miksi kukaan lähtisi treffeille korona-viruksen aikaan? Minä en halua treffeille edes ilman epidemiaa.”

Korona muuttaa kaiken. Jo sen takia, että emme voi koskettaa toisiamme aikoihin. Deiteillä käyminen on muuttunut, jollei hengenvaaralliseksi niin ainakin paheksuttavaksi. Tuntemattomien kanssa ei istuta kahvilapöytään. Diskoissa ei pitäisi käydä. Ei viimeisiä hitaita, varsinkaan ei suudelmia.

Samaan aikaan media pursuaa vinkkejä, miten sietää puolisoa, kun yhtäkkiä joudutaan olemaan kotona. Satunnaisesta kansalaisesta tämä on outoa. Miksi puolisoa pitäisi erityisemmin ”sietää?” Miksi elää jonkun kanssa, jonka katselu samassa asunnossa tuntuu noin sietämättömältä? Helsingin Sanomissa vantaalainen eläkeläinen sentään kehui, että koronasta on seurannut ”lähentymistä ihanan puolison kanssa”.

Ja näin on: toistaiseksi koronasta on seurannut myös hyvää. Turha poliittinen nokittelu on ohi. Me ihmiset olemme alkaneet kiinnostua toinen toisemme hyvinvoinnista. Ihmiset auttavat toisiaan. Ystäväni eri puolilta maailmaa ottavat yhteyttä: jutellaan nyt ennen kuin kuollaan.

Luin amerikkalaisesta verkkolehdestä 1980-luvun aids-epidemian läpi eläneen homomiehen liikuttavan tekstin. Hän kertoi, että elämä ”ruton aikaan”, kuten hän tuolloin hengenvaarallista aidsia kutsui, on intensiivistä elämää. Se paljastaa elämän radikaalin epävarmuuden ja piirtää kaikelle terävämmät ääriviivat.

On kliseistä sanoa, että käärinliinassa ei ole taskua, tai että kuolinvuoteella harva muistelee juostuja maratoneja tai muita ulkoisia saavutuksia. Silloin muistellaan elämää läheistemme vierellä. Jos korona, tuo kutsumaton Tinder-deitti, teki sen meille, ehkä tästä absurdista ajasta jää käsiin jotakin hyvää.

Kommentoi

Hae Heilistä