Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Petri Varis

Päivä, jolloin Suomi pysähtyi

Vai tällaista on elää poikkeustilassa. Tuo lienee päällimmäisin ajatus tällä hetkellä. On kulunut kolme päivää siitä, kun hallitus tiedotustilaisuudessaan sulki Suomen. Tai eiväthän he koko maata sulkeneet, mutta suosittelivat kuitenkin vahvasti lopettamaan harrastukset, työpaikoilla työnteon, matkustamisen, tilaisuuksissa vierailun ja noin yleensä sosiaaliset kontaktit.

Täytyy myöntää, että kylmät väreet nousivat iholle, kun Sanna Marin luetteli listaansa.

Parin päivän aikana läpi on virrannut monenlaisia tunteita ällistyksestä epäuskoon ja harmistuksesta hyväksymiseen. Ihmeellisintä tilanteessa eivät kuitenkaan ole olleet katujen tyhjentyminen tai harrastusten päättyminen, vaan ihmisten tarve tuohtua, ilkkua, kyseenalaistaa ja etsiä syyllisiä.

On ollut ällistyttävää huomata, kuinka osa kansanedustajista, toimittajista ja vaikuttajista keskittyvät häiriköintiin, kun käsissä on koko maailmaa järisyttävä kriisi. Eikö nyt jos koskaan olisi syytä unohtaa omaan napaan ja galluptuloksiin tuijottelu ja pyrkiä solidaarisuuteen ja yhteisymmärrykseen?

Uudessa tilanteessa mitataan, ketkä ansaitsevat olla vallassa.

Tapahtuma-alalla työskentelevänä aluehallintovirastojen määräämät kiellot vaikuttavat omaani ja lukemattomien kollegoideni töihin ennen näkemättömän rajusti. En silti koe, että minulla on minkäänlaista asiantuntemusta kyseenalaistaa hallituksen päätökset. En minä tiedä tuliko päätös liian myöhään vai liian aikaisin. En tiedä pitäisikö koulut sulkea. Ei kukaan varmasti tiedä.

Meidän maallikoiden ei tarvitse olla virusasiantuntijoita. Minulla ei tarvitse olla mielipidettä siitä, kuinka epidemia estetään.

Kyseenalaistamisen sijaan hyväksyn tilanteen ja keskitän energiani mieluummin asioihin, joihin voin vaikuttaa. Kuten siihen, etten töissäni tai arjessani sairastu tai tartuta muita.

Olen tehnyt pari päivää etätöitä ja jättänyt kaikki harrastukset ja muut menot väliin. On henkisesti helpottavaa hyväksyä poikkeustila, eikä väkisin koettaa jatkaa arkea ennallaan. Ikävästä tilanteesta voi etsiä myös positiivisia puolia. Tekee hyvää rauhoittaa tahtia. On hurjaa, kuinka paljon aikaa vapautuu, kun matkustaminen ja harrastaminen poistuvat kalenterista. Yhtäkkiä on aikaa mennä pulkkamäkeen, kuunnella Oranssin Pazuzun uusi kymmenminuuttinen biisi, järjestellä kaapit ja katsoa porukassa Naapurini Totoro. Tehdä asioita, jotka ovat kiireisen arjen takia lykkääntyneet.

On selvä, että pandemia herättää suuria tunteita ja niitä pitää päästä purkamaan. Suosittelen kuitenkin kaikille rauhoittumista ja tilanteen hyväksymistä. Vessapaperinhamstraajien pilkkaaminen, taudin vähättely, poliitikkojen ja asiantuntijoiden epäily ja huhujen levittäminen vain pahentavat tilannetta.

Keskitytään mieluummin toistemme kannustamiseen. Ihmisiä kuolee koronaan, Suomessakin. Ja heistä jokainen on monelle rakas. Annetaan päättäjille rauha minimoida vahingot ja kestetään se, että arkemme häiriintyy. Ehdimme kyllä aurinkomatkoille, kuntosaleille ja keikoille myöhemminkin, nyt on syytä keskittyä oleellisempaan. Pitämään itsemme ja läheisemme terveinä.

Kommentoi

Hae Heilistä