Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

12.3.2020

Kirjailija Antti Heikkinen vastasi mukavan arkisesti Karjalan Heilin puhelimitse esittämään kysymykseen:

– Ootapa hetki, kun röyhtäytän ensin tuon pojan.

Heikkinen ilmoitti roikuttavansa olkapäällään vauvaa. Elämä jatkuu, vaikka näinä päivinä olisi mahdollista hukuttaa itsensä ahdistukseen.

Viranomaisten ohjeet on syytä ottaa tosissaan ja oma vastuu kannettava, mutta panikoimaan ei tässäkään asiassa kannata ruveta. Historiantutkija Ismo Björn huomautti samassa jutussa, johon Antti Heikkistäkin haastateltiin, että kannattaa miettiä, mille asioille voi tehdä jotain ja mille ei.

Niitä, joille ei mitään voi, ei kannata jäädä hautomaan.

Antti Heikkiselle Heili soitti, koska kirjailija laittoi viikonloppuna mielenkiintoisen Facebook-päivityksen: tämä kevät muistetaan koronasta.

Heikkinen itse ei vielä luvannut kirjoittaa tästä historiaan jäävästä vaiheesta, mutta kyllähän tästä joku kirjoittaa.

Painetaan nyt mieliin ainakin päivämäärä 12.3.2020. Se oli se torstai, jolloin korona pysäytti Suomen. Kellonaika taisi olla jossain—:n hujakoilla iltapäivällä.

– Mitä? Nyt ne on perumassa kaikki yli 500 ihmisen yleisötilaisuudet!!

Huudahtaja oli puhelintaan tuijottanut päätoimittaja Hanna Käyhkö ja huudahduspaikka Heilin kahvihuone. Olimme juuri saaneet taitettua valmiiksi viikonloppuna jaetun paperisen suur-Heilin, joka joiltakin osin vanhentui jo ennen painoon menoaan.

Sen jälkeen yhteiskunta ei enää ollutkaan ennallaan.

Torstain 12.3.2020 ohella Suomi muistaa koronakeväästä maanantain 16.3.2020.

Silloinhan maan hallitus järjesti tiedotustilaisuuden, jota kansalaiset seurasivat vakavina. Tuntui, että tasavaltaan julistettiin ulkonaliikkumis- ja kokoontumiskielto.

Kyllä. Näistä päivistä kirjoitetaan vielä niin uusia lukuja historiankirjoihin kuin romaaneja ja elokuvakäsikirjoituksiakin.

Mitä kaikkea noihin käsikirjoituksiin sitten laitetaan?

Aika näyttää. Yhteiskunta kyllä selviää ensishokista ja sopeutuu tilanteeseen. Koronaviruskaan tuskin elää ikuisesti, ja jossain vaiheessa viranomaiset antavat luvan palata arkeen, millainen se sitten siinä vaiheessa lieneekään.

Kansantaloudet kokevat takaiskuja, mutta luo tämäkin kriisi myös uutta. Etätyön esimerkiksi on arveltu ottaneen pysyvän loikan eteenpäin.

Kiinnostavaa on nähdä sekin, kuinka pysyväksi jäävät muusikkojen konserttistreamaukset sosiaalisessa mediassa.

Moni on jo iloinnut kalenterista vapautumistaan, kirjojen ja luonnon arvo on taas tajuttu. Uudenlaisesta yhteisöllisyydestäkin on puhuttu.

Tämä kevät tarjoaa myös mahdollisuuksia.

Kommentoi

Hae Heilistä