Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Helvetin iso piristys koko maan taloudelle

Olen Aimo, kiroilija, ja tänään olen ollut kiroilematta yhden kokonaisen päivän.

Heräsimme Karjalan Heilin toimituksessa siihen, että mätämme rumia sanoja liian tiuhaan ja liian herkästi. Tai tarkkaan sanottuna minä ja Hanna-pomo mätämme. Hanna-Mari kiroaa vain aiheesta.

Juuri siksi se onkin niin vaikuttavaa.

Kun Hanna-Mari päräyttää tuolta sermin takaa perkeleen, koko toimitus hiljenee: nyt on tapahtunut jotain oikeasti pysäyttävää.

Heräsimme siis Hannan kanssa omaan turhaan voimasanojen käyttöömme ja perustimme kiroilurahaston.

Ehdotin euroa jokaisesta lipsautetusta kirosanasta, mutta pomo toi realismia keskusteluun huomauttamalla, että sillä taksalla tuhlaisin kuukauden palkkani viikossa. Vuoden 1996 kaupunkilehtikilpailun palkintopokaaliin liimattiin lappu, jossa on hinnasto: 1 kpl 20 senttiä, 5 kpl 1 euro.

Tätä kirjoittaessa pokaalin pohjalta löytyy yksi euron kolikko (Hanna maksoi kerralla isomman satsin) ja viisi 20-senttistä.

Facebookiinhan tuosta piti laittaa tilanneselvityksiä, ja niihin tulleet kommentit ovat vieneet syvälle kiroilun ytimeen.

Ei se nimittäin aivan yksioikoisen tuomittava ilmiö ole.

Yksi kavereista laittoi linkin Ylen juttuun, jossa nostetaan esiin kiroilun myönteiset puolet. Kiroilijoiden on todettu olevan älykkäitä ja ystävinä luotettavia. Tasapainoisempiakin he ovat kuin ihmiset, jotka sulkevat kaiken sisäänsä.

Kiroilija saa lisäksi tutkimusten mukaan sanomansa perille tehokkaasti.

Palaamme Hanna-Mariin: hän todellakin saa kirotessaan muut hiljenemään. Ihminen, joka ei voimasanoja tuhlaile, saa sanomansa tehokkaasti perille silloin harvoin, kun hän saatanansa sihauttaa.

Joskus on pakko päästää paineet pihalle. Siksi kiroilurahastomme hinnastoon lisättiin  – Hanna-Marin aloitteesta  –  lisäpykälä, jonka mukaan aiheesta saa päräyttää.

Facebook-keskustelu eteni jopa kansantaloudellisiin ulottuvuuksiin, kun yksi kommentoija totesi, että nyt kun olemme määritelleet kiroilulle hinnan, seuraava askel on sen vieminen BKT:n piiriin.

–  Se olis aikamoinen (=helvetin iso) piristysruiske koko Suomen taloudelle, kommentoija totesi.

Palkintopokaaliin on siis kilahtanut tähän mennessä yhteensä kaksi euroa.

Vaikka olenkin onnistunut torjumaan perkeleen jo kohta puolentoista työpäivän ajan, ennakoitavissa on, että vielä sieltä joku pikkupiru livahtaa ja kolikko kuppiin kilahtaa.

Avaan kanavan lukijoiden ehdotuksille: mihin me käytämme tämän Heilissä syntyvän bruttokansantuotteen kasvun?

Kommentoi

Hae Heilistä