Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Hanna-Mari Lappalainen

Lapsuuden talvet

Säätila tarjoaa suomalaisille entistäkin helpompia small talkin aiheita tällaisina talvina. Tammikuun viimeiset päivät vaihtuvat tällä viikolla helmikuuksi, ja taakse on jäänyt lähinnä mielikuva surullisen harmaasta, marraskuuta lämpimämmästä vuodenalusta, jonka sääolosuhteista on vaikeaa löytää mitään hyvää – paitsi ehkä se, että karsastan kaikenlaisia talvisaappaita, ja nyt on ollut mahdollista käyttää samoja tennareita käytännössä ympäri vuoden.

Tämä on ensimmäinen talvi, kun olen miettinyt vakavissani kirkasvalolampun hankkimista. Tavallisesti paksumpi lumipeite jää Itä-Suomessa maahan valaisemaan maisemaa viimeistään vuodenvaihteen jälkeen. Pelkästään se ja ajatus pian ilmestyvästä kevätauringosta auttavat tavallisesti karistelemaan kaamosmasennuksen rippeitä, mutta tänä vuonna se on ollut erityisen hankalaa.

Aika kultaa muistoja siinä määrin, että tällainen talvi saa melkein ikävöimään hieman kouluhiihtoa  –  niitä aurinkoisia kelejä ja paksuja hankia, joilta päästyään tiesi vapautuvansa pian hiihtoloman viettoon. Tämän muiston hohdon tosin latistavat aika äkkiä elävät mielikuvat suksien ja monojen raahaamisesta kouluun ja raudan maistumisesta suussa.

Mutta laskiaista ainakin käy ikävä, kun moottorikelkat veivät nonstoppina lapsia ylös vaaralle mäenlaskutapahtumassa, ja sitä, kun tehtiin viikonloppuretkiä maalle, laskettiin mäkeä jätesäkeillä mäkisestä metsästä suoraan häikäisevälle järvenjäälle ja käytiin välillä hörppimässä auton takakontista kuumaa keittoa energian pitimiksi.

Korni vanhojen hyvien aikojen muistelu saa miettimään, onko oma ikäpolveni jo piankin siinä tilanteessa, kun täytyy puhua lapsuuden talvista – niistä talvista kun oli vielä lunta ja kilpailtiin siitä, kenellä oli nopein ufo tai ilmatäytteinen liukuri mäenlaskuun.

Forecan mukaan meteorologit saattavat olla uuden asian edessä, jos terminen talvi jääkin tällä kaudella kokonaan tulematta niissä osissa Suomea, joissa keskilämpötilat ovat toistaiseksi pysytelleet plussan puolella. Ilmatieteen laitoksen tilastojen valossa tällaista tilannetta ei Manner-Suomessa vielä kertaakaan ole ollut, mutta skenaario ei suinkaan ole enää utopistinen. Eteläisessä Suomessa terminen talvi on kuitenkin ainakin kerran 2000-luvulla alkanut vasta maaliskuussa, joten vielähän tässä on aikaa.

Ilmatieteen laitoksen asiantuntija arvioi Talouselämälle (26.1.2020), että kylmät ja pitkät talvet eivät ole täysin katoamassa, niitä vain tullaan näkemään aiempaa harvemmin. Nykyisen kaltaiset talvet eivät ole ennenkuulumattomia, mutta ne tulevat lisääntymään ajan saatossa.

Lapsuudentalvia siis tulee kyllä vielä, ja jos nämä ajat jotain ovat opettaneet, niin ainakin arvostamaan Suomen neljää vuodenaikaa ja niiden erojen tarjoamia mahdollisuuksia. Paatuneinkin kesäihminen voi näinä aikoina löytää sisällään asuvan perisuomalaisen talvi-ihmisen  –  kunhan vain ei tarvitse enää hilata suksia kouluun.

Kommentoi

Hae Heilistä