Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Jentta Ilanmaa

Märkää ja pimeää - ihan parasta!

Syksy on ehdottomasti lempivuodenaikani.

Syksyn top 3 -listalla ensimmäisenä ovat ilman muuta pimeät ja mieluusti tuuliset ja myrskyisät illat.

Parasta on, jos pimeästä ajasta pääsee nauttimaan mökillä, jossa katuvalot eivät häiritse tunnelmaa ja kaikki valo ja lämpö on kotoisin kynttilöistä ja takkapuista.

Sähkövalo on sallittu ainoastaan illan lukuvaiheessa, koska täydelliseen syysiltaan toki kuuluu hyvä kirja, josta tulee nautiskella lampaantaljalla päällystetyllä sohvalla, villasukat jalassa ja vilttiin kääriytyneenä. Takan tai kamiinan lämmössä.

Punaviini kuuluisi luontevasti kuvioon, mutta koska se on alkoholijuomista se, jota en oksentamatta voi niellä, olen korvannut tämän kuulemma nautinnollisen elementin vähän kesysti lämpimällä kaakaolla.

Ehdoton kakkonen syksyssä on sade.

Omistin aikanaan uroskoiran, joka ei sietänyt toisia uroksia. Koira oli myös aktiivinen sanan täydessä merkityksessä, joten se tarvitsi paljon liikuntaa.

Ongelmana oli, että koiran pitäminen irti olisi vaatinut hehtaarin kokoisen aukean ja itselleni silmät selkään, jotta olisin voinut varmuudella bongata kaikki mahdolliset näköpiiriin tulevat toiset urokset ennen tarkkasilmäistä koiraa.

Ei ollut aukeaa eikä silmiä selässä, joten kävelimme ja juoksimme. Koira hihnassa. Kilometritolkulla.

Parasta ja eritoten rauhallisinta aikaa näille lenkeille, ts. aikaa, jolloin muita uroksia oli mahdollisimman vähän liikenteessä, olivat sadekelit. Kaatosateessa saimme lenkkeillä rauhassa. Ihan keskenämme.

Tämä koira opetti minut rakastamaan ulkoilua sadesäässä.

Sade on pukeutumiskysymys, ja loppujen lopuksi, mitä sillä edes on väliä vaikka kastuisikin. Syksyllä ei ole vielä niin kylmä, että märät hanskat jäätyisivät käsiin, ja jollain perverssillä tavalla litimärkänä lampsimisessa on oma hupinsa siinäkin.

Märistä vaatteistä päästäänkin melkein ilman aasinsiltaa syksyn top kolmoseen eli kylpyyn.

Miten minä säälinkään tätä kylvyssä lojumisen ihanuudesta tietämätöntä saunakansaa ja ihmisiä, joilla ei ole kylpyammetta.

Kolmenkymmenen ammeettoman vuoden jälkeen itselläni on taasen onni sellainen omistaa, ja harvassapa ovat nautinnot, jotka vastaavat syyssateisen ulkoilun jälkeen nautiskeltua lämmintä vaahtokylpyä.

Saunokoot muut. Minä lillun kylvyssä.

Kaikille syksyn vihaajille helpottavana tietona mainittakoon, että en suinkaan suhtaudu yhtä aurinkoisesti kaikkiin vuodenaikoihin.

Kesällä ahdistaa kuuma. Kyllä, sitä voi olla liikaa. Helle ja kaupunki on hirveä yhdistelmä. Helteellä ainoa oikea paikka on järvi.

Puhumattakaan talvesta. Helmikuussa kylmää talvea on takana loputon määrä ja edessä vielä loputtomampi määrä eikä kuukausi lyhyydestään huolimatta lopu koskaan.

Ei, helmikuussa ei ole mitään hyvää.

Mutta onneksi siitä ei ole kuin yhden kevään ja kesän matka syksyyn.

Kommentoi

Hae Heilistä