Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Hanna-Mari Lappalainen

Aikakauden päätös

Puolitoista viikkoa sitten oli tarkoitus käydä vilkaisemassa Filmtownissa, josko sieltä saisi vuokrattua Marvelin supersankarileffojen jatkumoon kuuluvan, vasta tänä vuonna ilmestyneen Captain Marvelin. Järkytys oli suuri, kun puljussa odottikin loppuunmyynti, ja lisäksi lähes kaikki Marvelin leffat olivat jo kadonneet hyllyistä.

Niin vain kävi, että Joensuunkin Filmtownissa lappu lyödään luukulle lauantaina 26. lokakuuta. Tieto ei ollut yllättävä, mutta yhtä kaikki harmillinen  –  juuri hetkeä aiemmin olin ehtinyt päivitellä, miten kivaa on käydä vuokraamassa fyysinen elokuva blu-ray-versiona suoratoistopalvelun käyttämisen sijasta ja ottaa leffakarkit samalla mukaan, tosin silti samalla ihmetellen, miten koko myymälä pyörii yhä.

”Kahden vuoden kuluttua Suomessa ei ole enää tavallisia videovuokraamoita”, julisti suoratoistona elokuvia vuokranneen Movie-tv:n vetäjä Jorma Palkeinen Hesarissa vuonna 2009. Yli kymmenen vuotta myöhemmin pahaenteinen väite ei ole vieläkään täysin toteutunut, mutta lähellä ollaan.

Vielä seitsemisen vuotta sitten, kun en ollut edes muuttanut omilleni, ei Ilomantsissa ollut kesällä biitsin pelaamisen ja leffojen katsomisen ohella juuri tekemistä. Tapana oli käydä kaveriporukan kanssa paikalliselta Ärrältä hakemassa leffa tai kaksi ja kokoontua jonkun luokse katselemaan niitä. Se oli sitä aikaa, kun elokuvista lueskeltiin hyllyjen äärellä takakansitekstejä ja yritettiin päättää yhteisymmärryksessä kiinnostavin pätkä.

Netflix tuli Suomeen vasta myöhemmin samana vuonna, mutta olisiko se muuten päihittänyt kivijalkavuokraamon jo tuolloin? Välttämättä ei, sillä myöhemmin, siitäkin huolimatta että Netflix oli jo vaihtoehto, kävimme vuokraamassa elokuvia porukalla Makuunista. Kun se meni konkurssiin, niitä vuokrattiin Filmtownista.

En vaali perinteitä monessakaan asiassa, mutta elokuvien vuokraamisen suhteen olen aina ollut niiden kannalla. Kun leffoja ja sarjoja voi streamata suoraan kotisohvalta ylitsevuotavia määriä, iskee kuluttajaan helposti viitsimättömyys, ja myös katselukokemuksen laatu heikkenee samassa suhdanteessa  –  hommasta tulee arkipäiväistä, katselun voi keskeyttää ja sitä voi jatkaa milloin tahansa. Nimimerkillä katson joka päivä aamukahvin yhteydessä B-luokan elokuvia suoratoistopalveluista ennen töihin lähtöä.

Kiinnostavimmat elokuvat olen kuitenkin tykännyt säästää varsinaisiin vuokraamoihin.

Sama kuitenkin pätee myös levyharrastajiin: musiikkia kuunnellakseen heidän on nähtävä edes hivenen vaivaa, minkä ansiosta musiikin kuunteluun keskitytään aidosti, ja minkä vuoksi harrastajia yhä löytyykin.

Tiedostan kuitenkin, että vanhat hyvät ajat -ajattelu ei riitä pitämään jo muutenkin makeisten ja oheistuotteiden myynnillä pyöriviä kivijalkavuokraamoja pystyssä, sillä maailma menee eteenpäin. Nyt täytyy varmaankin opetella taas keskittymään elokuviin, hyväksyä tietyn ajanjakson päätös ja tyytyä joskus vanhempana nostalgisoimaan sitä, kuinka silloin ennen vanhaan käveltiin fyysiseen vuokraamoon hakemaan elokuvia ja vielä seuraavana päivänä takaisinkin palauttamaan niitä.

Kommentoi

Hae Heilistä