Kolumni
Julkaistu 
Tuula-Liina Varis

Anteeksi, saanko nimitellä?

Valtakunnan suurin sanomalehti julkaisi viikon aluksi ison jutun suomalaisten sanankäytöstä. Juttu perustui kyselytutkimukseen, jolla selvitettiin, mitä sanoja sopii ja ei sovi käyttää ilmaisemaan kansalaisuutta tai yhteiskunnallista suuntautumista.

Otanta on aika kapea, sillä siitä puuttuvat esimerkiksi sairauteen ja terveyteen, ulkonäköön ja varallisuuteen liittyvät nimittelyt. Ikä on kyllä mukana, 12 prosenttia kyselyyn vastanneista ei hyväksyisi sellaistakaan sanaa kuin vanhus. Herranjestas, olen pitänyt itseäni vanhuksena jo kotvan aikaa ja sanonut sen ihan ääneen jopa julkisessa keskustelussa. Ikääntyvä tai ikääntynyt ei ainakaan ole luontevampi sana, koska kaikki alkavat ikääntyä tasatahtiin päivän kerrallaan heti synnyttyään. Ihminen, joka ei ikäänny, on kuollut.

 

Kyselytutkimuksen mukaan paheksuttavimmat nimittelysanat ovat hurri, neekeri, suvakki, ryssä, natsi ja rättipää.

Niistä suvakki on uusin, muita on käytetty vuosikymmenet, ja varmaan käytetään edelleen, vaikka niiden sanominen kriminalisoitaisiin. Niitä voikin pitää vihapuheena, mutta mitä vikaa on setämiehessä, vihervassarissa, kommarissa, kokkarissa tai sossuissa, jotka ovat tavanomaisia poliittisessa puheessa? Olen vihervassari enkä yhtään loukkaannu, jos se sanotaan minulle ääneen. Kukkahattutädistä voisin vetää herneen nenääni, koska minulla ei ole kukkahattua, samoin minkkimuurista, sillä minkinkarvaa en ole ikinä kantanut.

 

Jos ihminen on liittynyt uusnatsiliikkeeseen, miksi häntä ei saisi sanoa natsiksi? Jos hän julistaa rasismiaan esimerkiksi somessa, miksi häntä ei saisi sanoa rasistiksi? Jos kansanedustaja valehtelee istunnossa niin julkeasti, että kaikki sen huomaavat, miksi hänen ei saa sanoa valehtelevan? En näe siihen muuta syytä kuin tekopyhyyden  –  mutta apua, onkohan sekin politiikassa kielletty sana?

Suomalaiset ovat hyviä keksimään nasevia nimittelyjä, niitä käytetään joka perheessä. Isä: ukko, äijä, iskä, faija, farsa, fatsi. Äiti: muija, akka, eukko, ämmä, äiskä, mutsi, muori jne. Lapset: penskat, kakarat, kersat, ipanat, muoskat, mukulat, pennut jne. Vanhat naiset ovat kalkkunoita ja helmikanoja, nuoret hanhia, kananpäitä, kottaraisia ja tipuja  –  eivät vain puheissa vaan myös teksteissä, esimerkiksi pakinoissa.

 

Koulu on tietysti luontaisesti se paikka, jossa kansalaiset lapsesta asti pitäisi opettaa puhumaan korrektia ja sivistynyttä kieltä. Silti todellisuudessa juuri koulussa oppilaat hankkivat mitä monipuolisimman niin sanottujen rumien ja ei-hyväksyttyjen sanojen varaston, eniten tietysti sukupuolielämän alueelta.

Some on tämän ajan mahtavin kielen käyttöön vaikuttaja. Se tarjoaa laajemman sanavalikoiman kuin kolmiosainen Suomen kielen perussanakirja noin kahdella tuhannella sivullaan.

Kommentoi

Hae Heilistä