Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Jentta Ilanmaa

Pesis on parasta nyt

Paleltaa vieläkin.

Kirjoitan tätä maanantaina mutta sisäinen holotna lauantain Kerubi-stadionilla palellun JoMa-pelin jälkeen on päättänyt jäädä asumaan kroppaani. Tyhmyydestä sakotetaan, ja näköjään myös siitä, että on viime vuodet istunut pääsääntöisesti sisälajien katsomossa.

Vaan kyllä oli kaikin puolin hieno peli ja ehdottomasti parhaalla mahdollisella tavalla käytetty paripuolituntinen.

Semmoisen takia kannattaa kirjoittaa tätä kolumnia ja kytätä samaan aikaan toista näyttöä, johon muutamien minuuttien päästä pitäisi avautua JoMan ensi lauantain kotipelin lipunmyynti.

Kuten hyvin tiedetään, urheilun seuraaminen on parasta paikan päällä.

Mukava oli jännittää sunnuntaina Sotkamossa pelattua peliä kotona lämpimässä television ääressä, mutta eihän sitä voi verratakaan lauantaina Kerubi-stadionilla koettuun tunnelmaan.

Ei ollut kotona syöttölautanen ja pelaajat livenä muutaman metrin päässä, ei monituhatpäistä, punaisena vellovaa yleisömerta vieressä huutamassa ja hurraamassa omilleen, ei edes grillimakkaraa.

Pelin lopputulos oli luonnollisesti harmillinen, mutta kun se samalla tarjosi mahdollisuuden päästä todistamaan suomenmestaruutta paikan päällä, ei kovin suuresta pettymyksestä voida sunnuntain osalta puhua.

JoMa on kova, ja luotto siihen, että mestaruus otetaan kotona, on vähintään yhtä luja.

Joensuussa eletään jo toista vuotta peräjälkeen todellista pesäpallovuotta.

Ensi lauantain finaalipeli teki ilman muuta seurahistorian ennätyksen mitä tulee lipunmyyntiin; katettu katsomo oli myyty loppuun kymmenessä minuutissa ja viimeisetkin aurinkokatsomon paikat alle tunnissa.

JoMan pärjääminen on piristänyt kummasti kaikkien urheilua seuraavien kaupunkilaisten pimeää syksyä.

Laajemmalti ajatellen kansallispelimme kovatasoinen finaalisarja on taatusti tuonut koko kaupungille hyvää mainosta ja nostanut Joensuun imagoa myös valtakunnallisesti.

Monta tuntia televisioitua jännittävää ja viihdyttävää huippu-urheilua – johon suomalaiset suhtautuvat tutkitustikin erittäin myönteisesti –  ei ihan halpaa mainosta, jos sama olisi yritetty tehdä perinteisin markkinointikeinoin.

Olin nopea ja sain liput.

Hyvä niin, koska perheen sisältä lippujen varaamisen ehdottomasta tärkeydestä tuli maanantaina aamupäivällä WhatsAppiin vaatimattomat kaksitoista muistutusta.

Lauantaina sitten Mehtimäelle ja huutamaan mestaruus JoMalle. Toppahousut jalassa ja tumput kädessä.

Ja lohdutuksena niille, jotka jäivät tällä kertaa ilman lippua: hyviä ja kovia pelejä piisaa tässä kaupungissa senkin jälkeen kun pesäpallokausi on ohi.

Katsomoon lähtemistä on harva katunut. Oli laji mikä tahansa.

Kommentoi

Hae Heilistä