Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Hanna-Mari Lappalainen

Tunnistetaanko kiusaamista vieläkään?

Koulukiusaaminen nousee toisinaan aalloittain esille yksittäistapausten tullessa julkisuuteen. Nyt kiusaamiskeskustelu hiipuu vähitellen  –  kunnes uusi tapaus nostetaan taas esiin.

Ollessani itse yläasteella järjestimme opon opastuksella tukioppilaina ohjelmaa tuleville seiskaluokkalaisille. Ohjelmaan kuului perinteinen peli, jossa oppilaat kuljeskelivat A4-arkki selässään ja kirjoittivat positiivisia terveisiä toistensa lappuihin. Kun aika loppui, oppilaat istutettiin rinkiin ja meidän tuli lukea oppilaiden lappujen terveiset ääneen.

Kohdalleni sattui tyttö, jonka lapussa oli noin nelisen suhteellisen positiivista viestiä. Loput terveiset koostuivat ilkeistä kommenteista, huorittelusta ja selkeistä herjaavista inside-jutuista, joista osan pelkäsin vahingossa jo lukeneeni ääneen.

Kun änkyttäen tajusin, että en voi lukea terveisiä enempää ääneen, tajusin samalla, että muut oppilaat ja luultavasti tyttö itsekin kyllä tiesivät, miksi lukemiseeni tuli kiusallinen tauko.

Näennäisesti kevyet ja hauskat pelit voivat olla toisille painajaisia ja toisille tilaisuus tuoda esille kaikista huonoimmat puolet itsestään. Kiusaaminen aivan opettajien nenän alla voi olla hyvin helppoa, jos kukaan ei siitä kerro eikä tietoa yritetä nyhtää esiin.

Mainitsemani esimerkin kaltainen kiusaaminen on sitä kaikista perinteisimmässä muodossaan. Itä-Suomen poliisin ankkuriryhmä vetosi elokuussa nuoriin, jotta nämä lopettaisivat halventavan kirjoittelun edesmenneestä nuoresta somessa. Samankaltaista kirjoittelua esiintyy myös menneenä viikonloppuna poliisin tietoon tulleisiin epäiltyihin huumekuolemiin liittyen.

Some mahdollistaa kiusaamisen aivan eri tavoin, koska siellä kiusaajan ei tarvitse nähdä kiusatun pahaa oloa ja näin ollen kohdata tekojensa seurauksia.

Ymmärretäänkö vieläkään, millaisena kiusaaminen voi näyttäytyä ja millaiset tilanteet ruokkivat kiusaamisen mahdollisuutta, ja että tilanteet eivät välttämättä ratkea yhdellä palaverilla ja kädenpuristuksella?

Vaikka kiusaaminen kävisikin ilmi, aikuiset eivät voi pakottaa lapsia, etenkään kiusattua enää koskaan, pitämään koulutovereistaan. Ja vaikka kiusaaminen loppuisikin, vahinko on jo tapahtunut, minkä vuoksi olisi entistä tärkeämpää pystyä perehtymään kiusaamisen taustalla oleviin syihin ja käyttäytymismalleihin ja pyrkiä ennalta ehkäisemään syrjivää käytöstä.

Heilissä 4.9.2019 Joensuun kaupungin hyvinvointipedagogi Mikko Vauhkonen sekä juuri Utran koulussa koulukoutsina aloittanut Susanne Härmä korostivat ennalta ehkäisevän työn tärkeyttä lasten ja nuorten hyvinvoinnissa. Kun ympäröivä maailma muuttuu, ei koulumaailma meinaa pysyä perässä, ja siihen on etsittävä ratkaisuja.

Aikuisten tulisi tarttua pieneenkin asiaan heti, sillä silloin tilanteen selvittäminen käy huomattavasti helpommin kuin pitkään jatkuneen konfliktin ratkominen. Onneksi näyttää siltä, että oikeaan suuntaan ollaan menossa.

Kommentoi

Hae Heilistä