Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Petri Varis

Menkää mehtään apinat!

Pääsin kesälomalla viimein hittihistoroitsija Yoval Noah Hararin kirjojen kimppuun. Harari on viime vuosien menestyneimpiä tieteen popularisoijia ja onnistunut myymään ihmiskunnan historiaa käsitteleviä teoksiaan kymmeniä miljoonia kappaleita. Harari käsittelee kirjoissaan Homo sapiensina tunnetun ihmisapinalajin kehitystä pähkinöitä napostelevasta keräilijästä nykyiseen atomien kesyttäjään.

Hararin filosofoinnit pyörivät päässäni, kun samoilin kesälomani viimeisinä päivinä Kolin vaaroilla. Herajärven kierroksesta on muodostunut minulle jokakesäinen rituaali, jonka suoritan mielelläni yksin. Fyysinen väsymys, askelten monotoninen rytmi, tylsistyminen ja metsän äänekäs hiljaisuus virittää mielen mielenkiintoisille raiteille. Aika ja paikka katoaa ja sitä kelluu aivan omassa alitajunnassaan.

Kaupunkilaisen lyhyellä metsäreissulla saavuttama nirvana kuulostaa niin kliseiseltä puurolta, että aivan hävettää. Omalta osaltani vaeltamisen valtava tunne-elämys tulee todennäköisesti vain siitä, että olen kerrankin hetken ilman määrätöntä määrää ulkopuolisia virikkeitä. Milloin viimeksi vietin tunteja ilman viestejä, somepäivitysten selailua, uutisia ja videoita? Varmaan yöllä nukkuessa, jos maltoin tehdä sitäkään ilman hirttäytymistä kuulokkeiden johtoihin. Pelkkä informaatiotulvan katkaisu virittää mielikuvituksen niin koville kierroksille, että ajantaju katoaa.

Harari polemisoi kirjoissaan maatalouden synnyn vaikutusta Homo sapiensin elämään. Hänen mukaansa maatalouden aiheuttama vaurauden kasautuminen ja työnkuvien eriytyminen kiihdytti ihmisapinan kehityksen niin nopeaksi, ettei evoluutio pysynyt enää perässä. Homo sapiens ehti elää metsästäjä-keräilijänä kymmeniä tuhansia vuosia ympäristön juurikaan muuttumatta, mutta maatalouden myötä kehitys on ollut hillittömän vikkelää. Vaistojamme ja tunteitamme ohjaavat geenit eivät vielä ole ehtineet sopeutua muutokseen, vaan koodaavat toimintaamme yhä kuin viettäisimme päivämme pähkinöitä keräillen.

Metsästäjä-keräilijöiden aivot eivät tule toimeen nykyisen hirvittävän informaation määrän kanssa, vaan ne kuormittuvat ja tekevät meidät ahdistuneiksi. Tietokoneajalla peli vaan pahenee, sillä prosessorien laskuteho kasvaa eksponentiaalisella vauhdilla eikä evoluutioraukalla ole mitään jakoja pysyä kisassa mukana.

Herajärveä kiertäessä koin alkukantaista riemua ajatuksesta, että kannan kaiken tarvitsemani mukanani rinkassa. Tällaista elämäntapaa Homo sapiens harjoitti kymmeniä tuhansia vuosia, ennen kuin vehnä, herne ja riisi sitoi heidät paikoilleen. Älypuhelimien vaimentamat apinanvaistot siellä kuiskivat Petrille, että elä hyvä eläin sählää niin paljon, vaan tyydy vähempään. Ruokaa vatsassa, lämmittävä aurinko ja raikas vesi tuottavat ihan riittävästi tyydytystä. Hetken verran osasin pysähtyä, kuunnella pöllön huhuilua ja olla vaan möllöttää. Mutta sitten avasin puhelimen, näin tuhat lukematonta sähköpostia ja huomasin, että Netflixiinkin on tullut sun vaikka mitä.

Menkää ihmiset mehtään, siellä on kaunis syksy käynnissä!

Kommentoi

Hae Heilistä