Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Vuokko Juurisoja

Viljo Tuomela - kotiseuturunoilija

Juukalaista Viljo Tuomelaa voi hyvinkin kutsua kotiseuturunoilijaksi. Hän syntyi 10.11.1895 Ahmovaarassa. Siellä hän vietti koko elämänsä maata ja sanaa viljellen. Viljo Tuomela oli vain yksi hänen monista nimimerkeistään. Se liittyi kotimökin nurkalla kasvavaan tuomeen. Agraarinimeltään hän oli Matti Hyttinen.

Ei nyt ole mikään tavanomainen syntymän tai kuoleman tasavuosipäivä, mutta voihan runoilijaa muistaa muulloinkin.

Tuomela oli tuottelias kynämies sananmukaisesti.

Hänen tuotannokseen on arvioitu noin 10  000 runoa. Ainakin kymmenen nimimerkin suojissa hän julkaisi sekä runoja että suorasanaista tekstiä useissa lehdissä vuosikymmenten ajan.

Runous oli kuitenkin hänen päälajinsa ja parhaiten säilynyt. Hänestä voi hyvinkin käyttää nimitystä kansanrunoilija. Hänellä ei ollut opillisen sivistyksen taakkaa eikä hän koskaan halunnut itsestään käytettävän kirjailijan titteliä. Hän kirjoitti kansanomaisista aiheista. Maalaismaisema, ruumiillinen työ, ihmiskohtalot ja rakkaus saivat hänet tarttumaan kynään.

Hän ei kuitenkaan ollut alkukantainen väinämöinen, sillä kansarunon kaavaa hän ei käyttänyt. Hän viljeli taiderunouden mittoja koskaan erehtymättä. Oppimestareina hänellä olivat kirjat, sillä hän oli innokas lukija.

Tutustuin Tuomelan tuotantoon asuessani Juuassa. Kotiseutuyhdistys Juuka-seura oli painattanut muutamia hänen runokirjojaan.

Entinen opettajani Joensuun silloisen korkeakoulun kirjallisuuden professori Hannes Sihvokin kiinnostui Tuomelan runoista ja tarjosi jollekulle oppilaalleen niistä gradun aihetta. Se jäi kuitenkin oppilaalta tekemättä ja asia unohtui.

Vieläkin asian voisi korjata. Juuka-seuralla on aineistoa saatavilla, sillä kirjallisen aineistonsa runoilija testamenttasi Juuka-seuralle.

Tuomelan runokirjoja liikkuu myös nettikaupassa.

Tuotannon kansanrunomainen sisältö ja taiderunon ulkoasu tekivät runoilijasta omalaatuisen persoonallisuuden, jolla oli paljon uskollisia ystäviä ja ihailijoita, mutta kirjallisuushistoria tuskin häntä mainitsee.

Viljo Tuomela oli vanhuuteen asti hyvin pirteä ja tuottelias. Runosuoni pulppuili aivan viime hetkiin asti.

Vielä tuntiessaan 81-vuotiaana kuoleman lähestyvän hän kirjoitti jäähyväisrunon, sulki sen kirjekuoreen ja pyysi omaisiaan toimittamaan sen hänen kuoltuaan paikallislehti Vaarojen sanomien toimitukseen.

Avasin kuoren. Siinä oli kuusisäkeistöinen runo nimeltään Lähtölaulu. Lehti julkaisi runon 12.8.1977 runoilijan kuolinuutisena.

Kynä oli kirvonnut käyttäjänsä kädestä.

Kommentoi

Hae Heilistä