Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Matti Torvinen

Mistähän luopuisi?

Maapallon ihmiset kuluttavat liikaa. Pallo meinaa kohta näivettyä ja kuihtua pois, ellei mitään keksitä. Mutta vaikeaa se on. Jos kulutusta vähennetään, niin talouskasvu loppuu ja maapallo herkeää kiertämästä akselinsa ympäri viimeistään seuraavana torstaina puoleen päivään mennessä. Näin sanovat talousviisaat.

Kaikki pysähtyy.

Mutta miepä uhmaan talousviisaita ja rupean taunsihtoommaan. Aivan aluksi etsin kuitenkin ne kohdat, joista en missään tapauksessa voi säästää.

Bensan kulutus. Ei käy. Ostan bensat idästä, siellä aine maksaa kolmanneksen Suomen hinnoista. Ajan autolla vaivaisen kymppitonnin vuoteen, bensaa kuluu puolentoista tonnin verran euroissa Suomen hintojen mukaan. Mutta kun haen Venäjältä, pääsen puolella tonnilla euroja ja säästän tonnin.

Tästä säästöstä en luovu. En. Päinvastoin, yritän ehtiä ajelemaan kaksi kymppitonnia vuoteen, niin säästöt tuplaantuvat kahteen tonniin euroissa. Lisäksi ryhdyn taas polttaa kärryyttämään tupakkaa, ja säästöä tulee vielä enemmän. Jos kärryytän kartongin viikossa, niin säästöä tulee kolmesataa euroa kuukaudessa.

Lihansyönti. Ei käy. Lapsena tuli syödyksi perunoita ja paistinsuolavettä ihan tarpeeksi. Nyt olen aikuinen. Itse maksan lihani. Syön härkää viisi kertaa viikossa ja vasikkaa kahdesti. Ruokaryypyksi otan kulauksen Jaloviinaa, se on kotimainen luonnontuote, ja ruokajuomana on luonnollisesti punaviiniä. Ne minun käyttööni tulevat viinit kyllä kulkevat lentokoneessa Australiasta muun tavaran joukossa, eivät vie paljon tilaa. Mitä nyt vaivaiset sata pulloa vuodessa veisi tilaa. Australian ja Suomen välillä ryllää lentokoneita myötäänsä. Työntäkööt minun juomani jonkin koneen lastiruumaan. Tästä asiasta ei keskustella.

Juuri kun elimistöni on tottunut tähän ruokavalioon, en sitä muuta!

Lentokoneella lentäminen. Ei käy. Minun nuoruudessani ei ollut digikameroita. Ei saanut otetuksi kuvia lentokoneen siivistä. Juuri kun sain vasta varttuneena otetuksi ensimmäiset kuvat ja laitetuksi ne naamakirjaan, huomasin samanlaisia olevan kaikilla. Jopa minua paljon köyhemmilläkin.

Minä en tyydy tavanomaiseen siipikuvaan. Siipiveikot ottakoot niitä. Jatkan lentämistä niin kauan, että lentokoneen siiven lisäksi samassa kuvassa on jotakin merkittävää. Esimerkiksi Eihvelin tornista kuuluu helposti saavan siipikuvan, ja on niitä muitakin korkeita torneja.

Niiden pitää olla sellaisia, että kaikki tietävät ja tulevat kateellisiksi.

Auton koko. Ei käy. Minulle auto ei ole minkään jatke. Minussa on kaikki muutenkin isointa kaliberia. Olen iso mies ja yhä isommaksi tulen. Vyön pituus on jo yksi pilkku neljä, samoin paino, edellinen metreissä, jälkimmäinen tonnin osissa. Miltähän näyttäisi, jos minä ahtautuisin johonkin koirankoppiin?

Ei tarvitse vastata.

Siinä olivat ne asiat, joista en voi säästää. Kaikessa muussa taunsihtoon. Muutenkin teen kyllä oman osuuteni. Maksan näistä vaatimattomista muka paheistani runsaasti anemaksuja. Maksaisin enemmänkin, jos maailma sillä pelastuisi.

Kommentoi

Hae Heilistä