Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Cirsti

Sitä saat, mihin tyydyt

Ystävättäreni tapasi kotimaan-lomalla miehen. Hän vietti pari yötä miehen seurassa, kuten hiihtomatkoilla joskus käy, ja sopi tapaavansa uudelleen. Koska pariskunnan välillä on pitkä välimatka, sopimus oli ehkä nähdä joskus.

Ystävättäreni kuitenkin toivoi näkevänsä miehen ja toimi aktiivisesti: viestitteli ja sopi arkensa tilanteet niin, että pääsi käymään.

Mies ilmoitti, että hänelle sopii ehkä torstai-iltaisin. Muina iltoina hänellä on ohjelmaa, lähinnä puulaakisarjan jääkiekkoilua ja kuntosalitreenejä, mutta muutakin. Se, että nainen tuli yli 400 kilometrin päästä, ei saanut häntä perumaan yksiäkään ö-sarjan jääkiekkoharjoituksia.

Mutta koska puhe oli torstaista, nainen järjesti itsensä paikalle erääksi ennalta sovituksi torstaiksi. Kuinka ollakaan, miehellä olikin muuta. Myös perjantaina oli muuta. Nainen yöpyi ystävättärensä luona.

Toisella yrityksellä nainen onnistui järjestämään itsensä paikalle torstaiksi. Mies ei hakenut naista juna-asemalta, vaan nainen tuli miehen luo miten suinkin saattoi. Mies päästi kyllä kotiinsa, mutta hänen kiinnostuksensa sitä kohtaan, mitä nainen ehkä häneltä toivoi, oli pyöreä nolla.

Kolmannella kerralla mies perui naisen tapaamisen samana päivänä suivaannuttuaan viestistä, jonka nainen hänelle laittoi pilan päiten.

Ystävättäreni kysyi, mitä olen mieltä. Minä sanoin, että mielestäni mies käyttäytyy huonosti eikä ansaitse ystävättäreni  –  eikä kenenkään naisen  –  seuraa.

Siitä huolimatta ystävättäreni viestitteli miehelle: yksinäisyyttään, kaipuutaan, toivoen, että ehkä lomaromanssista sittenkin tulisi jotakin. Ei tullut, eikä tule. Ihmisestä, jonka päässä virtaa muu neste kuin veri, ei tule mukavaa vaikka toinen ihminen kuinka joustaisi.

Jokainen meistä on kokenut tuon joskus. Tavannut ihmisen, jota eivät kiinnosta tarpeemme, toiveemme tai ajatuksemme. Ihmisen, jolle olemme itsestäänselvyyksiä, ja jonka annamme kohdella itseämme tavalla, josta käskemme kaikkia ystäviämme kaikin voimin kieltäytymään.

On helppo sanoa toiselle, että älä suostu enää tuohon. Kieltäydy, älä vastaa viestiin, älä lähde pyynnöstä yön selkään, älä muuta omia menojasi päivystääksesi välinpitämätöntä ihmistä. Muista itsekunnioitus. Ansaitset parempaa.

Jos homma kävisi helposti, ei meillä olisi huonoja suhteita, ei tunnetason saavuttamattomuutta, ei hylkäämiskokemuksia. Valitettavasti olemme ihmisiä, laumaeläimiä, jotka odotamme hyväksyntää. Sen puutteessa voimme tehdä paljon asioita.

Ohje asian korjaamiseksi on myös banaali. Itseään rakastava ihminen vetää puoleensa rakkautta, avoimuus avoimuutta, luottavainen asenne luotettavia ihmisiä.

Miten ystävättäreni kävi? Sovimme, että hän hävittää miehen puhelinnumeron ja saa sen minulta hätätilassa. Pari kertaa ystäväni luuli hätätilan olevan meneillään. Onneksi minä sain päättää: miehen numero on ja pysyy pannassa.

Entä sitten se jääkiekko? Katsoin internetistä: miehen lätkätiimi ei pärjännyt kevään sarjassa. Karma kosti huonon käytöksen.

Kommentoi

Hae Heilistä