Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Hanna-Mari Lappalainen

Pyörävarkaan opetus

Lomalla olin lähdössä ulkoilemaan reppu pakattuna ja pleksit silmillä, kun huomasin takapihalla pyöräni loistavan muiden pyörien seassa poissaolollaan. Vaijerilukko löytyi ovenpielestä lapion varrella murrettuna.

Reppu lensi ja taisin lausua muutaman ikävän ja huolella valitun toivomuksen pyörävarkaiden puolesta. Ensin tulivat itsesyytökset: miksen ollut vienyt pyörää varastoon vaan jätin sen pihalle seisomaan? Toisekseen, miksi en ollut viitsinyt panostaa raskastekoisempaan lukkoon?

Seuraavaksi tulivat päätelmät: oliko varas vohkinut pyörän myyntitarkoituksessa, vai laiskottiko apostolinkyyti matkalla baarista kotiin? Jälkimmäinen vaihtoehto tuntui todennäköisimmältä, koska pihalla oli selvästi kalliimpiakin pyöriä tallessa. Poliisihallituksen mukaan pyörävaras on usein nuorehko päihdeongelmainen mies, mikä sopisi tilanteeseen. Jos kyse olisi ollut järjestäytyneestä rikollisuudesta, lukkoa ei olisi tarvinnut hajottaa, vaan pyörä olisi nostettu jonkun pakun peräosaan muutaman muun pyörän kanssa.

Alkukiukun jälkeen kaivelin pyörästä kuvan ja laitoin sen tuntomerkkeineen Facebookin Joensuun Puskaradio -ryhmään. Odotellessani selasin läpi verkosta löytyvien lähitienoiden pyöräilmoitukset, joiden joukosta ei löytynyt toistaiseksi omaa pyörääni. Samalla tein sähköisen rikosilmoituksen poliisille.

Kului alle tunti, kun Puskaradio-ilmoitukseeni vastattiin yllättäen kuvalla tutunnäköisestä tienpientareella lojuvasta pyörästä. Fillari paikantui muutamien kilometrien päästä Noljakasta kyljessään toinenkin kähvelletty pyörä, joten ilmeisesti pikkulauantain vietosta kotimatkalla ollut parivaljakko oli saanut neronleimauksen ja päättänyt päästä kotiin nopeasti ja edullisesti. Tässä voin välittää vielä kiitokset Puskaradiossa valveutuneina olleille henkilöille, sillä kyseisen ryhmän kautta monen omaisuus on jo löytänyt takaisin kotiinsa.

Poliisi kirjasi viime vuonna Suomessa ylös noin 20  000 pyörävarkautta, ja todellinen määrä lienee vielä paljon suurempi. Joensuussa varkaat tuntuvat kunnostautuneen erityisesti keskustan ja Rantakylän alueilla.

Vakuutus on muun muassa tällaisia tilanteita varten, mutta omavastuun ja pyörän iän huomioiden ei takaisin olisi omassa tapauksessani luultavasti tullut kummoistakaan summaa  –  ainakaan sellaista, jolla saisi uuden vastaavan pyörän tilalle. Jos olisin yhä päätoiminen opiskelija, ei uuden pyörän, edes käytetyn sellaisen, hankkimisesta olisi ollut puhettakaan. Varkaita ei kuitenkaan kiinnosta se, että ohimennen mukaan tarttunut pyörä voi olla jollekin ainoa kulkupeli.

Opin asiasta muutaman tärkeän seikan: pyörästä kannattaa olla tallessa hyvä kuva ja runkonumero tulee ehdottomasti ottaa ylös rikosilmoitusta varten. Myöskään tuplalukitus ei ole pahitteeksi. Jos pyörä on lähteäkseen harjaantuneen rikollisen matkaan, se kyllä lähtee vaikka osissa, mutta kunnon lukituksella välttyy ainakin turhanpäiväisiltä känniläisten hölmöilyiltä. Asiasta julkisesti huutelemalla ja kyselemällä voi myös päästä omansa jäljille ja ehkä jopa säikyttää kokemattomimmat kriminaalit.

Aina ei käy näin hyvä tuuri, mutta oppia ikä kaikki.

Kommentoi

Hae Heilistä