Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Tuula-liina Varis

Pojat on poikia - vai miten se meni?

Panu Rajalan vastajulkaistun Juhani Aho -elämäntarinan nimeksi on annettu Naisten mies ja aatteiden, ja se sopiikin teokselle kuin nenä päähän. Naiset edellä mennään.

Aho oli suuresti kunnioitettu, melkein kansalliskirjailijaksi pyhitetty nero, mutta Rajala paljastaa reippaasti ja kaihtelematta myös hänen moraalisesti kyseenalaiset puolensa.

Se on hyvä, niin kuin on ollut hyvä, että uusimmissa Sibelius-teoksissa palvotusta mestarista paljastuvat raadolliset puolet.

Miehillä on muuten jotain yhteistä: kaunis Aino Järnefelt, johon molemmat olivat rakastuneita. Sen matsin hävisi Jussi.

Juhani Aho nousi kuuluisuuteen jo ensimmäisellä novellillaan Kun isä lampun osti, ja lisää tuli seuraavasta eli Rautatiestä.

Mutta kun herännäiskodin kasvatti saapui opiskelemaan Helsingin yliopistoon, hän ei ensimmäiseksi rynnännyt taidemaailmaa tutkimaan. Ensi töikseen hän suuntasi Rööperin bordelleihin hankkiutumaan irti ”puhtaudestaan”, kuten muutkin ylioppilaat.

Vartuttuaan iässä ja viisaudessa hän puolusti vapaata prostituutiota, koska se kuulemma suojelisi puhtaita perhetyttöjä pysymään koskemattomina alttarille asti.

Asiasta kiisteltiin kiivaasti mm. Minna Canthin salongissa. Minna, joka tunsi naisten ja varsinkin huonosti kohdeltujen naisten tilanteen, vastusti tietysti kiihkeästi.

Ja Aho kosti hänelle inhottavasti ”hauskassa” pakinassaan Savo-lehdessä. ”Hän on vanhanpuoleinen nainen. Hän on vino ruumiiltaan. Hartiat ovat vähän kumarat ja kun hän kävelee, niin kulkee toinen olkapää hiukan edellä.... hän astuu pitkiä askeleita, lika lotisee ympärillä ja loiskaa kalossien väljistä kantapäistä ylös aina puoliselkään.”

Lisäksi tämä vanha nainen ”paisuu, puhkuu, ei punnitse sanojaan eikä laittele lauseitaan. Hän parjaa, panettelee, huutaa ja huitoo käsillään.”

Ei ihme, että Aholla oli vuosien porttikielto Kanttilan kulttuurikeskusteluihin.

Aho sai vaimokseen upean ja vahvan naisen, taiteilija Venny Soldanin, joka jo lapsuudenkodissa oli kasvatettu korkein eettisin periaattein.

Mutta eihän älykäs ja lahjakas Venny Jussille riittänyt. Hän iski Vennyn pikkusiskon Tillyn ja siitti hänelle pojan.

Venny otti pojan hoiviinsa kahden oman poikansa lisäksi. Jussi puolestaan hommasi kotinsa läheisyydestä Tillylle talon, jonne muina miehinä suunnisti, kun tarve tuli.

Sibeliuksen perheessä naisia pahempi ongelma oli viina. Kun Ainola oli rakennettu, siitä tuli Ainon työpaikka ja taakka. Janne saattoi viipyä ryyppyreissuillaan päiväkausia, joskus niinkin pitkään, että pääsi vasta katkaisuhoidon jälkeen kotiin.

Ainon ankarasta elämästä on sukuun kuuluva Jenny Kirves julkaissut kirjan nimeltä Aino Sibelius – ihmeellinen olento. Kirja kertoo armottoman paljastavasti, millaista elämä ihanassa Ainolassa oli.

Ainon katkeruus purkautui esiin, kun hän viimeisillään neljättä lastaan odottaessaan kirjoitti Kämpissä taas ”viftailevalle” ja perheen rahat hummanneelle Jannelle katkeran kirjeen.

Hän sanoo kärsivänsä suunnattomasti ja haluavansa kuolla, mutta lasten takia ei voi. Janne mahtoi loukkaantua kirjeestä, sillä hänestä vaimon tulee elämäntilanteesta riippumatta olla iloinen ja rakastava, koska Jannen luomistyö vaati sitä.

Huhhuh. Onneksi elämme naisten kannalta parempia aikoja.

Mutta pojat on ikuisesti poikia, vai miten se menee?

Kommentoi

Hae Heilistä