Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Ema Hurskainen

Ruskeat miehet

On piisannut mukavan lämmintä, monessakin mielessä, ja varsinkin keskustelu vallankahvaan päässeistä natseista käy suorastaan kuumana. Ei olisi Pekka Siitoimen sekoilulle aikoinaan nauraessa uskonut, kuinka kipeästi pilkka vielä Suomi-neidon nilkkaan kalahtaisikaan.

Jako kahteen taistelevaan kansanosaan ei taida kuitenkaan olla ihan tasainen. Siinä missä kansallissosialistit heilaavat, patsastelevat, marssivat tai puukottavat mielestään vääriä suomalaisia nuorten syrjäytyneiden miesten pienryhmissään, “vastapuoli” mobilisoi tuhansien kaikenikäisten ja -näköisten ihmisten rauhalliset massamielenosoitukset ympäri maata hetkessä.

Suomessa valtaan päässeet kansallissosialistit kuitenkin kysyttäessä kieltävät pontevasti olevansa natseja, vaikka omissa ympyröissään toitottavat aatteen torvea aivan estotta. Olisivat rehdisti omia itsejään. Jos arvostaa Hitlerin oppeja, tervehtii mielellään kansallissosialistisesti ja tykkää hengailla lihaksikkaassa poikaporukassa, niin on selkeästi natsi eikä 4H-kerholainen. Mikseivät eduskuntaan tai muihin vallan elimiin kivunneet natsit myönnä asiaa suoraan meille muillekin, mitä häpeilemistä omassa vakaumuksessa on?

Joensuun 90-luvun skinitkin tuntuvat ihan reilulta porukalta persujen fasistisiipeen verrattuna, he sentään tunnustivat “poliittisen” värinsä avoimesti, eivätkä lymyilleet järkevämpien aatteiden selän takana omine piiloagendoineen. Nyt hätänumeroon soittelevat fasistit itse, että “jumalauta, sanoivat meitä lehdessä natseiksi, tulkaa äkkiä auttamaan!”. Kortit avoimesti pöytään ja hakaristinauha käsivarteen, niin mitataan se todellinen kansansuosio ilman kiemurtelua.

Sanottakoon nyt vielä tässäkin yhteydessä, että en väitä kaikkia perussuomalaisia natseiksi, ainoastaan natseja. Hiljaiset hyväksyjät, eivät natsit itse, tosin ovat juuri niitä, jotka fasismin nousun mahdollistavat.

Itse olen allerginen puoluepolitiikalle, enkä halua olla sen kanssa tekemisissä enempää kuin sanotaan nyt vaikkapa ruton, mutta kannatan ehdottomasti yleistä mädätystä, mokutusta ja hyysäämistä koko sydämestäni. Sellainen on mukavaa.

Olemme Suomessakin, jos itsemme kynsistä hengissä suinkin selviämme, matkalla kohti yhtä kulttuuria, ihmisen kulttuuria, kuten Esko Valtaoja sen hienosti laittoi, eikä se tule olemaan “perinteinen suomalainen” kulttuuri, vaikka sellainen olisikin joskus ollut olemassa.

Syvimmälle sontaan kätensä on työntänyt Matti Putkonen, jonka mielestä natsisyytökset ovat niin paksua tavaraa, että hän päätti aloittaa oikeustoimien valmistelun lehdistöä vastaan. Olisikohan Putkosen kannattanut ensin hieman tutustua joidenkin puoluetovereidensa aatemaailmaan?

Mutta ei meillä lopulta ole mitään hätää vaikka lyhyellä tähtäimellä natsiaate voikin johtaa mittaamattomiin kauheuksiin, kuten Euroopassa on nähty. Jokainen Korkeajännitystä lukenut tietää, että natsit ovat pahoja ja loppunsa sen mukainen. Toivottavasti tällä kertaa ei tarvitse mennä ihan niin pitkän kaavan mukaan kuin Saksassa taannoin.

Kommentoi

Hae Heilistä