Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Helen Hyttinen

Sekasyöjän synninpäästö

Vihreillä aiheilla on taipumus tuoda ihmiset joko yhteen tai sitten vain yhteenottoihin. Maapallomme hyvinvointi herättää tunteita, mikä on ilman muuta myönteinen asia. Yhteiskunnan huoli on selvästi herännyt, eikä yhtään liian aikaisin. Kestävää kehitystä koskevaa keskustelua seuratessa käy kuitenkin ilmi, että huolestuneet kansalaiset jakautuvat eri leireihin siinä, minkä he kokevat planeettamme raskaimmaksi taakaksi. Uutta ja ristiriitaista tietoa uhkaavista ympäristökatastrofeista tulvii tiedotusvälineistä päivittäin. Siinä on pieni ihminen varsin ymmällään, ketä uskoa ja miten toimia parhaiten Maan hyväksi.

Muovi on toisille kirosana, mutta vasta huhtikuussa Yle julkaisi tanskalaisten ja suomalaisten tutkimusten tuloksia, joiden mukaan kauppojen muovipussit ovatkin kaikkein ekologisin vaihtoehto. Yllättäen puuvillakassit osoittautuivat huonoimmaksi valinnaksi ympäristön kannalta. Nykyisin osittain kierrätysmuovista valmistettu kauppakassi, joka hyödynnetään vielä kerran roskapussina, jättää pienimmän ympäristöjalanjäljen.

Mutta mitä siihen roskapussiin nykyisin enää edes laitetaan? Taloyhtiöissä on omat keräyslaatikot niin paperille, lasille, metallille, muoville, kartongille kuin seka- ja biojätteellekin. Ei minun lapsuudessani eritelty sekajätteestä kuin ehkä lasi ja metalli. Jätekierrätyskin on huomattava ekoteko, jota moni silti, ehkä ymmärrettävästikin, vierastaa. Esimerkiksi 1960-luvun kerrostaloasuntoon ei ole aivan mutkatonta asentaa nykyaikaisia tarpeita vastaavaa jätteenlajittelupistettä.

Sekasyönti on päätynyt monen ympäristöaktivistin mustalle listalle, ja veganismista on muodostunut kasvava trendi. Ruoasta on tullut yhtäkkiä vakava ja syömisestä julkinen asia. Lihaa käyttäviä kuluttajia usein syyllistetään maapallon tuhoamisesta, ja vegaanien tarpeesta ilmoittaa veganismistaan jokaiselle vastaantulijalle on tullut vitsi.

Suurimpia syntejä lihansyönnin ohella taitavat olla myös lentämällä matkailu ja pikamuodin kiihtyvä kulutus. Nopeasyklisen vaateteollisuuden sijaan voi kuitenkin suosia kirpputoreja, eikä Eurooppaan suuntautuva interrail-matka liene hassumpi vaihtoehto Balin-lomalle.

Mutta entä, jos ekologisen sädekehän kiillotuksen ja sormella osoittelun sijaan kiittäisimme jokaista ihmistä, joka tekee jotakin pientä planeettamme hyväksi?

Kiittäisimme sekasyöjää, joka kulkee työmatkansa polkupyörällä. Kiittäisimme innokasta maailmanmatkaajaa, joka kierrättää tunnollisesti kaikki roskansa. Kiittäisimme vegaania, vaikkei hän sisäistäisi pikamuotiin liittyviä ongelmia.

Kiittäisimme ihmistä, joka ei osta mitään turhaa, vaikkei hän olisi tottunut kierrättäjä. Jokainen voi tehdä jotakin, ja olemme kaikki vain ihmisiä. Uskon, että kiitoksella rakentaisimme kestävämpää maailmaa, meille kaikille.

Kommentoi

Hae Heilistä