Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Marko Siintomaa

Venäjä on täynnä yllätyksiä

Olen käynyt Venäjällä nyt satunnaisen tasaisesti viisi–kuusi vuotta.

Myönnettäköön, että aluksi itämatkailuun houkutin oli Suomea edullisempi polttoaine. Toinen asia joka myös houkutti näin useamman vanhemman (harraste)auton omistajana oli oikea aito bensiini, joka ei hapannu tankkiin samalla tavalla talven tai muuten vaan pidemmän ajotauon aikana.

Nykyisin Suomessa myytävästä etanolisekoitebensiinistä saattaa tulla ongelmia jopa pelkän talviseisonnan aikana, ja keväällä on sitten polttoainesuuttimet moottorissa huonolla tuurilla jumissa.

Kaiken lisäksi oikea bensa tuntuu toimivan paremmin vanhemmissa autoissa, kun se on tarkoitettu niissä käytettäväksi ilman mitään ylimääräisiä viinasekoituksia.

Mutta palatakseni Venäjällä matkailuun: sinne meneminen on joka kerta mielenkiintoinen kokemus. Ikinä ei voi tietää mitä tällä kertaa tapahtuu ja pitääkö tullissa mahdollisesti joku lappu täyttää eri tavalla kuin edellisellä kerralla.

Onneksi Facebookissa on aktiivisia rajanylittäjäryhmiä, joita suosittelen vahvasti seuraamaan ennen rajanylitystä. Lisäksi rajamuodollisuudet tarjoavat välillä mielenkiintoista seurattavaa.

Kerrottakoon tähän väliin, etten ole koskaan opetellut koulussa venäjän kieltä, mutta töissä ja muuten vaan opiskelemalla vuosien varrella joku sana ja lause sieltä täältä on jäänyt mieleen. Lisäksi oma autokalusto ei ole sitä tyypillistä suomalaista ”harmaata ja tavallista” vaan hieman erikoisempaa.

Olin kevään lopulla menossa Venäjälle.

Ensimmäisellä kopilla Venäjän puolella hoidetaan passintarkastus ja sitten mennään seuraavalle autokopille hoitamaan auton paperit.

Annoin dokumentit tuttuun tyyliin luukusta sisään ja tästä alkoi seuraava näytös. Hetken aikaa papereita pyöriteltyään herrasmies kopista työnsi päänsä luukusta ja kurkkasi minkälainen ajopeli oli kyseessä.

Tässä ei sinänsä ollut mitään ihmeellistä, koska onhan se hyvä tietää minkälaisesta autosta on kyse. Paperit hoidettiin kuntoon tuttuun tyyliin ja jäin sitten odottamaan auton tarkastusta.

Se tapahtuu niin, että auton kaikki luukut ovat auki. Sitten tullimies tahi -nainen kiertää autoa ja tutkii paikat.

Tällä kertaa tullimiehellä oli mukana nähtävästi muutama opissa oleva. Auton tutkiminen meni odotetusti, mutta autoani osoiteltiin jatkuvasti ja mies kertoi kovasti jotain koko ajan. Hänen ympärillään olevat nuoremmat miehet nyökyttelivät hyväksyvästi.

Kieltä taitamattomana arvelin tämän liittyvän jotenkin opetustilanteeseen, että tämä ja tämä kannattaa tarkistaa.

Pienen viitteen jostain erilaisuudesta sain kuitenkin, kun tämä porukka kumartui maahan auton takana ja alkoi osoittelu Escortin taka-akselistoa kohti.

Tähän malliin kun oli laitettu vetoakselit myös taakse. Seurasin tätä vierestä luonnollisesti mielenkiinnolla.

Takakontin ja keulan RS-merkkejä myös näytettiin selitettävän mitä ne tarkoittavat. Mietin jo tässä vaiheessa, että nyt ei taida olla kyseessä ihan tavallinen tarkastus vaan autoista enemmän perillä oleva hengenheimolainen, joka haluaa kertoa muillekin, mikä laite on tarkastuksen kohteena.

Sitten päästiin auton keulaan ja alkoi moottorin ihmettely, olihan konepelti auki. Kerrottiin paljon jotain, näytettiin ja osoiteltiin eri paikkoja.

En ymmärtänyt tästä yhtään mitään, mutta ympärillä olevat päät nyökyttelivät ymmärtäväisesti. Lopulta venäläinen tullimies sanoi kuuluvalla äänellä COSWORTH ja läimäytti samalla moottorin päällystä kunnolla kämmenellä.

Tässä vaiheessa minulta petti täysin pokka ja aloin nauraa.

Menin sen verran muutenkin hämilleni tapahtuneesta, että en pystynyt kommentoimaan tätä asiantuntijaa muuten kuin sanomaan hymyillen harasoo ja dasvidanja.

Venäjä on tosiaan täynnä yllätyksiä. Kaiken lisäksi joskus siellä käyminen vetää suun virneeseen. Positiivisella tavalla.

Kommentoi

Hae Heilistä