Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Hanna-Mari Lappalainen

Tirkistelyä parhaimmillaan

Joskus tunsin kuuluvani siihen ylemmyydentuntoiseen porukkaan, joka tiesi paremmin kuin katsoa typerää aivot narikkaan -viihdettä, parhaimmillaan jopa Ruutu Plussasta, keskiviikko- ja torstai-iltoja silmät kiiluen odottaen.

Nyt oikeasti tiedän paremmin, sillä Temptation Island Suomen katsominen on sellainen aivot narikkaan -hetki, jota aikuisena näemmä välillä tarvitsee. Säästän vieläpä viikon molemmat jaksot perjantaihin ja katson ne yhteen putkeen lisätäkseni viikon nollaamisen nautintoa. Ruutu Plussan ilmaiskuukautta panttaan ainakin siihen asti, kun näen mehukkaimmat sneak peekit seuraavan viikon jaksoista.

On hauskaa, miten kuulee kauhisteltavan sitä, että jopa yliopistotasolla opiskeleva porukka katsoo sellaista älyvapaata kuraa, vaikka hehän sitä aivojen lepuuttamista eniten kaipaavat. Parit opiskelijabileet viikossa siihen päälle vielä lisäksi, mutta se heille suotakoon.

En koe itsekään tyhmentyneeni Temppareiden katsomisesta sen kummemmin. Itse asiassa jokaisen katselusession päätteeksi joutuu analysoimaan viihdeteollisuutta aina uusista näkökulmista, sillä sarja jaksaa yllättää kerta toisensa jälkeen käsittämättömämmillä henkilöhahmoillaan. Jenkkiversio ei niinkään kiinnosta, koska jenkkireality vaikuttaa jo lähtökohtaisesti täysin käsikirjoitetulta  –  sen sijaan Suomirealityssa on vielä jäljellä totuuden siemen, johon voi ripustautua hämmästelemään ihmisten outoja moraalikäsityksiä.

Tosi-tv:n koukuttavuutta mietittiin taannoin jo media-alan opinnoissa, joista jäi mieleen se, että Big Brotherin kaltaisissa tosi-tv-ohjelmissa ihmisiä vetää puoleensa tirkistelynhalu, toisaalta ehkä samaistuminen ja toisaalta itsensä jalustalle nostaminen.

Kukapa tätä voi kieltää, kun katsoo TIS-Iiron egoiluja Porschellaan ja Juhon perinteinen suomalainen mies -kännejä, joita seuratessaan voi miettiä, että tuo sentään sekoili koko kansan edessä. Silloinhan alkavat omat törttöilyt vaikuttaa harmittomalta hassuttelulta. Muille nauraminen kun usein valitettavasti on se tämän päivän juttu.

Nykyinen maailmantila Sri Lankan räjähdyksineen, Notre Damen tulipaloineen ja Syyrian sotineen ei päästä todellisuudentajua heikentymään vahingossakaan, etenkään työssä, jossa uutisia tulee seurattua aina ja koko ajan. Vakavista aiheista ehtii kyllä ja pitääkin keskustella, mutta hetken tauko maailmanparantamiseen tekisi välillä hyvää itse kullekin.

Tempparit toimii muuten myös hyvänä icebreakerina esimerkiksi festareilla; kun heittää alkuillasta anniskelualueen pöydässä tuntemattomille ihmisille ootteko muuten kattonu Temppareita -kysymyksen, alkaa keskustelu soljua. Testattu ja toimii.

Kommentoi

Hae Heilistä