Kolumni
Julkaistu    |  Päivitetty 
Aimo Salonen

Nautitaan nyt edes kahvit yhdessä

Ystävä haudattiin pääsiäislauantaina. Samana päivänä kansanedustaja Jussi Wihonen (ps.) tarjosi torikahviossa 99 munkkikahvia eduskuntaan pääsynsä kunniaksi. Edellisenä päivänä torilla oli vaellettu Ristintien, Jeesuksen kärsimysnäytelmän, mukana.

Mietityttämään jäi nainen, joka kieltäytyi hänelle tarjotuista munkkikahvilipuista sen oloisena, että todellakaan hän ei tuohon tarjoukseen tartu.

Ilman muuta hänellä oli siihen oikeus, mutta pysäyttävä oli tapa, jolla hän kieltäytyi. Siinä oli jäätävyyttä, joka juuri sinä päivänä veti surulliseksi.

En pidä itsekään Wihosen enkä nykyperussuomalaisten maahanmuuttokantojen jyrkkyydestä, mutta arvostan tapaa, jolla Wihonen on selvinnyt oman elämänsä takaiskuista.

Harvat asiat ovat mustavalkoisia. Perussuomalaiset tarjoavat mustavalkoisia näkemyksiä maahanmuutosta ja varsinkin muslimeista, mutta yhtään parempia eivät ole niin sanotut hyvät ihmiset, jotka hellivät omaa mustavalkoista näkemystään perussuomalaisista.

Useimmilla meistä on monia ulottuvuuksia ja ihmisten yksioikoinen lokerointi on massailmiöksi kasvaneena suorastaan vaarallista. Rauhan rakentajia ovat he, jotka pystyvät näkemään paitsi muiden hyvät ominaisuudet myös hoksaamaan omat rajoittuneisuutensa.

Massat on saatu läpi historian lietsottua vihaan, joka riistäytyy käsistä ja johtaa mielettömyyksiin, eikä oma aikamme ole yhtään sen parempi.

Jussi Halla-aho ja Matti Putkonen käyttäytyivät tiedotustilaisuudessaan tavalla, joka sai puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalonkin hymyilemään vaivautuneesti, ja siitähän otettiin sosiaalisessa mediassa kaikki ilo irti. Perussuomalaiskaksikko kerjäsi itse kritiikkiä, mutta yhteiskunnalliseen keskusteluun kuuluva kritiikki lipsahtaa kovin helposti eikösnuopersutolekinkauheita-hurskasteluksi, joka lisää vastakkainasetteluja.

Politiikan ympärillä käytävä sanailu ylipäätään on kärjistynyt viime vuosina ilkeilyksi, joka on paljon synkempää kuin politiikkaan perinteisesti kuuluva eri mieltä oleminen.

Ääripäitä riittää nyky-Suomessa useampia kuin yksi, mutta yksi yhteinen piirre niillä on: niin luja usko omaan oikeassa olemiseen, että ne muut on oikeus leimata huonoiksi ihmisiksi.

Keväisenä päivänä, jolloin laajasti yleissivistyneen ystävän hyvästely saa miettimään elämän rajallisuutta ja historian kulkua, ei jaksa ainuttakaan vastakkainasettelua.

Kai me nyt edes munkkikahvit voidaan juoda yhdessä.

Kommentoi

Hae Heilistä